Eläinvauvoja ja jeeppejä: Jhinu (1700m) – Siwi – Pokhara – Kathmandu

Jhinusta lähtiessä sää kirkastui upeaksi auringonpaisteeksi, mutta lumiraja kulki silti vielä aivan kylän yläpuolella. Rhododendron-metsiköt hohtivat valkoisena. Polku oli onneksi tyyppiä ”gradual”, joten jyrkkiä ala- tai ylämäkiä ei ollut. Välillä katsahdin olan yli taakseni, ja näin viimeiset vilaukset lumihuipuista. Melkein teki mieli kääntyä takaisin!
Kun vaihdoimme trekkimme loppupään reittisuunnitelmaa, päätepisteeksi tulikin Phedin sijaan Siwi. Sieltä pääsee kävelemään trekin aloituspisteseen Nayapuliin, mutta viimeiset 15 km ovat jonkinlaista autotietä, joten reitti ei kuulemma olisi kovin mielenkiintoinen. Bishnu kertoi, että Siwistä lähtee myös busseja ja jeeppejä. Päätimme yhteistuumin oikaista viimeisen pätkän autolla, niin olisimme jo alkuiltapäivästä Pokharassa.
Siwin kylä oli perinteisesti rakennettu. Sen läpi kulkiessamme meitä ympäröi varsinainen eläinten lastentarha: kolmetoista vastasyntynyttä pikku vuohta määki kimeillä äänillään pellon reunassa, ja muutama vauvavuohi käyskenteli haparoiden seuraavan talon kuistilla. Niitä oli ihan pakko pysähtyä paijaamaan! Bambukorin alta ja ympäriltä kuului vienoa piipitystä. Lauma pikkiriikkisiä tipuja harhaili äitinsä ympärillä. Sitten oli vielä puhvelivauva, jonka emo tosin säikähti mörähtäen, kun yritin kuvata sitä.



Sillä välin kun intoilimme pikku eläimistä, oli oppaamme Bishnu lähtenyt neuvottelemaan meille omaa jeeppiä. Paikallisbussikin rymisteli paikalle juuri sopivasti, mutta se ei lähtisi ennen kuin matkustajia ilmaantuisi koko auton täydeltä, joten päädyimme hiukan kalliimpaan jeeppiin ajan säästämiseksi.

Ei jeepilläkään tosin kovin paljon kävelyvauhtia nopeammin edetty: auton jousitukset olivat täysin tohjona, ja tasaiseltakin näyttävissä kohdissa auto nitisi ja paukkui ja heittelehti holtittomasti. Asiaa ei auttanut, että lauma nuoria poikia pummasi meiltä kyydin istuen laukkujemme päällä katolla.
Noin tunnin verran autossa hötkyttyämme alkoi Nayapul häämöttää. Juuri silloin matka tietenkin tyssäsi: toinen paikallisbussi oli jumiutunut ylämäessä puolimetriseen liejuun. Onneksi irrotus oli jo hyvässä vauhdissa, ja traktori sai sen hinattua kiinteämpään kohtaan. Meidän kuskimme teki jeepillään loistosuorituksen, ja pääsi mudan peittämästä ylämäestä yhdellä yrityksellä.
Sitten olikin vaellusurakkamme virallisesti päätöksessään! Matkatoimiston järjestämä auto oli meitä vastassa Nayapulissa ja pääsimme iltapäiväksi Pokharaan. Voi kuinka lämmin ja oikeasta suuttimesta tuleva suihku tuntuikaan luksukselta! Käyskentelimme Pokharan kauniilla Lakeside-kadulla järven vieressä ja teimme hiukan ostoksia. Kävimme Bishnun ja kantajamme Sittalin kanssa päivällisellä ja muistelimme matkan kohokohtia. Illalla tapasimme vielä Dianan. Sitten oli edessä yöllinen pakkausurakka. Vaikka muutamista tavaroista tuli matkan aikana luovuttua, oli basecamp-kassissa tilaa sen verran rajallisesti, että ostosten mahduttaminen kassiin oli todellinen koitos!

Seuraavana päivänä tapasimme Kathmandussa matkatoimiston edustajan sekä Bishnun. Saimme antaa palautetta matkan onnistumisesta – tuntui, että mitkään sanat eivät riittäneet ylistämään loistavaa opasta ja kantajaamme! Etenkin nyt, kun kuulimme muilta trekkaajilta heidän kokemuksiaan oppaista ja matkatoimistoista, olimme todella onnellisia, että valitsimme luotettavan matkanjärjestäjän sekä äärimmäisen ammattitaitoisen oppaan. Henkilökohtaisesti en kaipaa vuorilla könyämisen päälle lisäjännitystä majapaikan tai oikean reitin löytymisestä, vaikka monet yksin matkustavat tätä vapautta arvostavatkin.
Viimeisen illan kruunasi ”eksoottinen” pizza- ja jäätelöillallinen länsimaistyylisessä ja paikallisittain kalliissa Fire&Ice -pizzeriassa. Vaihdoimme loppumatkan kuulumiset Annapurna Basecampissa tapaamamme Australian-suomalaisen trekkaajan kanssa.
Taas saatiin yksi matka onnellisesti päätökseen! Annapurna Sanctuaryn Poon Hill- ja Annapurna Basecamp-trekit yhdistettynä antoivat kattavan kokemuksen alueen luonnosta ja gurungien kulttuurista. Tämän pienen ja vaikeakulkuisen maan maisemien ja kansojen diversiteetti on totisesti vertaansa vailla. Lentokoneeseen on varattu matkalukemiseksi Lonely Planetin Trekking in Nepal – eiköhän seuraava reissu ala taas pikkuhiljaa hahmottua!