Gyangpoche (4400m) – Matho La (4950m) – Monkyarmo (4500m)
19.7.
Aloitimme aamukävelyn vasta kahdeksan maissa, koska matka ei ollut kovin pitkä. Matho La -solalle kiipeäminen vei kuitenkin kolmisen tuntia ja pidimme useita taukoja. Pari retkikuntaa meidän lisäksemme kulki samaa polkua. Pieni australialainen seurue oli viettänyt yöt tähän mennessä samoissa leireissä kanssamme, mutta he lähtivät joka aamu paljon ennen meitä ja pyyhälsivät kovaa vauhtia rinteitä ylös. Taaskin näimme heidät pieninä pisteinä jo solalla, kun olimme itse vasta puolivälissä.
Myös tänään oli todella kuuma päivä; ainoastaan solalla tuuli puhalsi viileästi ja takki oli tarpeen. Olin varautunut paljon viileämpiin olosuhteisiin koko tällä vaelluksella, joten muutaman pitkähihaisen paidan olisi kyllä voinut jättää kotiin… Päivän aikana lämpömittari on näyttänyt suurimmaksi osaksi noin +24 °C, välillä jopa +32 °C, vaikka olemme olleet monta päivää yli neljän kilometrin korkeudessa.
Parhaiksi housuiksi näihin olosuhteisiin ovat yllättäen osoittautuneet H&M:n ohuet ja hyvin venyvät pitkälahkeiset jumppahousut. Ne ovat tarpeeksi ohuet, ettei tule liian kuuma, ja samalla suojaavat jalkoja pölyltä ja hiekalta. Ne myös kuivuvat hujauksessa, kun niitä huljuttaa joessa päivän päätteeksi. Öisin lämpötila laskee n. +10 – +15 asteeseen, mikä on juuri hyvä lämpötila nukkua.
Matho La -solalta oli huikaisevat näkymät Stok Kangrille, joka vielä eilen oli piilossa kukkuloiden takana. Vuoren seinämä näytti kuitenkin sen verran jyrkältä, että meitä kaikkia alkoi hiukan hirvittää, onnistuuko sille kiipeäminen sittenkään… Otimme varmuudeksi ryhmäkuvia jo tässä vaiheessa Stok Kangrin siintäessä taustalla.
Jyrkän laskeutumisen päätteeksi tupsahdimme Monkyarmon leiriimme kuin yllättäen. Tälläkin seudulla on useita leiripaikkoja, eikä muita retkikuntia näyttänyt tänään eksyneen meidän paikkaamme. Leirin alapuolella virtaa mukavan kokoinen puro, jossa vesi on kirkasta mutta hyytävän kylmää. Eilisen mutavirran vuoksi emme saaneet kunnolla peseydyttyä, joten otimme tämän leiripaikan kylpylästä kaiken ilon irti! Vaatteita ja hiuksia pestiin oikein urakalla.
Juuri kun pyykit saatiin ripustettua, alkoi yllätykseksemme kuulua ukkosen jyrinää. Ei kai nyt vain monsuunipilviä ole eksynyt väärälle puolelle vuoristoa? Tummat pilvet peittivät taivaanrannan, ja pakkasimme saman tien kaikki tavaramme mahdollisimman vedenpitävästi. Ukkonen kuitenkin onneksi väistyi ohi leiripaikkamme.
Päivälliselle oli tänään loihdittu suussasulavia kevätkääryleitä, sienikeittoa, popcornia, jotain manchurialaisiksi nimitettyjä kasvismykyjä ja tuoreita vihanneksia. Jälkiruuaksi tuli vesimelonia ja tuoretta papaijaa. Lounaslaatikoista löytyneet minikokoiset makeat mangot olivat myös iloinen yllätys – en olisi kuvitellut syöväni karussa asumattomassa vuoristossa joka päivä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia!
Pakkausurakka ei sittenkään mennyt hukkaan. Pilvet vyöryivät harmillisesti yllemme illalla ja alkoi sataa. Kovat tuulenpuuskat alkoivat tuntua pelottavilta, ja henkilökunnan pojat tulivatkin hakkailemaan telttakeppejä hiukan tukevammin maahan, kun vessateltta lyhistyi jo kertaalleen. Saa nähdä, tuleeko yöllä nukuttua. Koko teltta huojuu tuulessa siihen malliin kuin se lähtisi lentoon.
