Idyllinen gurung-kylä lumihuippujen vierellä: Tadapani (2630m) – Ghandruk (1960m)
Heräsimme aamulla kuudelta katsastamaan auringonnousun, koska majatalomme oli aivan Annapurna South, Hiunchuli ja Machapuchare -vuorten vieressä. Se kannatti – näky oli jälleen huikaiseva. Tunnin verran valokuvattuani oli aika suorittaa aamutoimet ja lähteä seuraavaan kylään. Tänään matkaa oli alle kolme tuntia, joten meillä oli koko päivä aikaa lepäillä Ghandrukissa.
Reitti kulki jälleen suurimmaksi osaksi metsikössä, mutta koska osa puista oli vielä lehdettömiä, saimme nauttia upeista lumihuippumaisemista lähes koko matkan. Yksi Nepalin kauneimmista vuorista, Machapuchare eli Kalanpyrstö (6993m) on helppo tunnistaa vaikuttavan kaksoishuippunsa vuoksi. Vuorelle ei saa kiivetä, koska sitä pidetään jumalten vuorena.
Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, kertoi oppaamme: vuonna 1975 Machapucharelle kiipesi 13-henkinen korealaisretkikunta, mutta he kaikki katosivat jälkiä jättämättä. Heidän ruumiitaan ei koskaan löydetty. Myös muutamia muita retkikuntia lähti valloittamaan Kalanpyrstöä, mutta niille kaikille kävi samoin. Vuonna 1985 vuorelle kiipeäminen kiellettiin, koska arveltiin, että jumalilla täytyy olla osansa onnettomuuksissa. (Wikipedia tosin kertoo, että englantilainen vuorikiipeilijä kävi lähellä Machapucharen huippua vuonna 1957 ja kirjoitti aiheesta kirjankin, mutta tästä oppaamme ei tiennyt tarkemmin.)
Kun lähestyimme Ghandrukia, muuttui polku yhtäkkiä tasaisilla laatoilla kivetyksi bulevardiksi. Tasaista tietä jatkui lähemmäs sata metriä, mikä tuntui levolta jalkalihaksille! Kauniita perinteisiä gurungien taloja ilmaantui näköpiiriin, ja samassa olimmekin jo perillä.
Ghandruk on noin 700 asukkaan kylä, suurin tällä alueella. Kävimme oppaamme Bishnun ja kantajamme Sittalin kanssa pienellä kävelyllä kylässä. Elintarvikkeet ja kaikki muukin pitää kuljettaa muulien selässä, koska kylään ei pääse kuin kävellen, vaikka se ei olekaan kovin kaukana autotiestä. Muulikulkue tuli muutaman kerran vastaan isot kaulakellot kilisten. Seuraavaan kylään, Chomrongiin, kuulemma menee oikea muulien valtatie.
Suuntasimme opaskirjassakin mainostettuun gurungien museoon. Se oli pieni huone perinteisessä talossa, ja esillä oli esineistöä gurungien jokapäiväisestä elämästä. Bishnu kertoili meille tarkemmin esineiden käyttötavoista ja perinteistä.
Seuraavaksi oli vuorossa vaatemuseo, mikä olikin itselleni päivän kiinnostavin kokemus. Sain kokeilla gurung-naisen perinneasua! Museon pitäjä oli mukava nainen, joka alkoi välittömästi valikoida minulle sopivaa.
Asuun kuului kiiltävästä kiinalais- tai intialaistyyppisestä kankaasta tehty pitkähihainen paita. Sitten puettiin musta kietaisuhame ja sen päälle paksu samettinen kangas hameen takapuolelle. Hameet paketoitiin keltaisella kankaalla vyötärön ympärille. Olan yli aseteltiin roikkuva kangas. Asu viimeisteltiin runsaalla määrällä ranne- ja kaulakoruja. Erityisesti pienistä vihreistä tai keltaisista lasihelmistä tehdyt kimmeltävät kaulakorut ovat tyypillisiä gurungien asulle.
Vuorten hehkuessa upeasti taustalla räpsittiin tietenkin valokuvia. Rouva suostui itsekin mieluusti kuvaan, joten sain onneksi otoksia myös paikallisesta henkilöstä perinteisessä vaateparressa.
Jo alkuiltapäivästä oli kyläkierros suoritettu, ja saimme lepuuttaa jättimäisten kiviportaiden ramppaamisesta rasittuneita jalkojamme hulppeassa majatalossamme. Japanilaisten sponsoroima massiivinen rakennus on siisti ja moderni täkäläisen majatalo-standardin mukaan. Saimme näköalahuoneen, jossa on jopa oma länsimainen vessa sekä suihku, josta tulee oikeasti lämmintä vettä! Ilmainen wifi näyttääkin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus tällä vaelluksella.
