Kalymnos – pesusienisaaresta kiipeilyparatiisiksi

Kesäkuun näyttäessä kotimaassa kylmältä ja sateiselta päätin parin viikon varoitusajalla liittyä kiipeilykaveriporukan mukaan Kalymnoksen saarelle Kreikan itäisimpään saaristoon.

Olen tavannut matkustella mieluummin kaukaisissa ja eksoottisissa maailmankolkissa, eikä rantalomailu ole minua pahemmin houkuttanut, mutta tällä Kreikan-lomalla tuskin pääsee  laiskistumaan. Kalymnoksen saari on parissakymmenessä vuodessa noussut urheilukiipeilijöiden mekaksi – syyt on täällä paikan päällä helppo ymmärtää!

1_1
Masouri auringonlaskussa. Takana siintää kuuluisa Grande Grottan kiipeilyluola, tai pikemminkin kalliosyvennys. © Reetta Näätänen

 

Lensimme suoralla lomalennolla Kosin saarelle, josta jatkoimme puolen tunnin lauttamatkan päässä sijaitsevalle Kalymnokselle. Lautalle päästyämme oli pohjoismaalainen eläkeläis- ja perhematkavoittoinen asiakaskunta vaihtunut sporttisen näköiseen ja kansainväliseen seurueeseen. Lähes jokaiselta pullotti rinkasta köysiä ja kypäriä, ja kiipeilijöiden suosimista vaatemerkeistä viimeistään tunnisti porukan suuntauksen kyseiseen harrastukseen.

Tarina kertoo, että eräs italialainen ammattikiipeilijä oli 90-luvun puolivälissä tullut Kalymnokselle häämatkalleen ja havainnut silmän kantamattomiin kiipeilyyn soveltuvia kallioseinämiä. Kun hän kyseli paikallisilta, missä päin saarta olisi parhaat kiipeilykalliot, kukaan ei ymmärtänyt, mistä hän puhui. Italialainen palasi jonkin ajan kuluttua saarelle mukanaan toinen kiipeilijä, ja he alkoivat pultata sporttikiipeilyyn soveltuvia reittejä. (Sportti- eli urheilukiipeily tarkoittaa kiipeilymuotoa, jossa kallioseinään on muutaman metrin välein valmiiksi porattu metallihakoja, joihin kiipeilijä ripustaa ylöspäin kiivetessään köyden.)

Sana saaren mahtavista kallioista ja leppoisasta elämänmenosta alkoi levitä kiipeilymaailmassa, ja nyt 20 vuotta myöhemmin saarelta löytyy satoja pultattuja kallioita ja tuhansittain reittejä kaiken tasoisille kiipeilijöille. Reittejä tehdään joka vuosi lisää, joten muutaman vuoden välein painettava topo-kirja (karttakirja kiipeilyreittien yksityiskohdista) saa jatkuvasti päivitettyjä lisälehtiä internetissä.

1_2
Kiipeilyseurueet lähtevät reppuineen aamuvarhaisella kohti kallioita. © Reetta Näätänen

 

1_3
Kirjoittaja kiipeää Summertime-kalliota. © Reetta Näätänen

 

Masourin kylä on lähellä useita kiipeilykallioita, joten se toimii kiipeilyturistien pääasiallisena majoituspaikkana. Saarella ei tosin sen pääkaupungin Pothian lisäksi muita kyliä pahemmin olekaan. Etäisyydet joka paikkaan ovat lyhyet, ja kalliot sijaitsevat upeiden merinäköalojen äärellä.

Olemme vuokranneet 7 hengen porukallemme kokonaisen kahden asunnon talon, josta on huikaisevat merinäkymät. Kulkuvälineenä useimmat turistit näyttävät käyttävän skootteria (lähes jokaisella skootterikuskilla on päässään kiipeilykypärä), mutta me vuokrasimme polkupyörät. Urheilemaanhan tänne on tultu – joskin runsaat ja jyrkät ylämäet paahtavassa kuumuudessa painava rinkka selässä tuntuvat välillä koettelemukselta!

1_5
Kiipeilypaikoille johtavat polut kulkevat yleensä louhikossa piikkipensaiden keskellä. © Reetta Näätänen

 

Pohjoismaalaiset eivät ole mitenkään enemmistönä matkailijoiden joukossa ainakaan näin kesän alussa, vaan olemme kohdanneet kiipeilijöitä Yhdysvalloista, Saksasta ja Etelä-Euroopan maista. Kesäkuu on suhteellisen hiljaista aikaa, koska lämpötila voi olla sietämättömän korkea eikä auringonpaisteessa voi ajatellakaan kiipeävänsä. Topo-kirjasta tosin löytyy myös infoa siitä, mihin kellonaikaan mikäkin kallioseinä pysyy varjossa.

Lokakuussa Kalymnoksella järjestetään suuri The North Face’n sponsoroima kiipeilyfestivaali, joka sisältää mm. kiipeilykilpailuja ja muuta kiipeilytoimintaa. Silloin paikalle kerääntyvät maailman parhaat kiipeilijät, ja heidän taidonnäytteitään voi ihailla vaikeimmilla reiteillä.

Kalymnoksen ilmapiiriä leimaa paikallisten äärimmäinen ystävällisyys ja sydämellisyys. Suosituille turistialueille ominainen tyrkyttäminen loistaa poissaolollaan. Perinteisesti pesusienien sukeltamisesta tulonsa saanut saari ei ilmeisesti ole vetänyt naapurisaariin verrattavaa määrää matkailijoita, joten yllättävä urheiluturismi on otettu ilolla vastaan.

Eräs ravintoloitsija kertoi, että hänen karu ja jyrkänteitä täynnä oleva maatilkkunsa ei ollut minkään arvoinen, kunnes kallioseinämältä löytyi kiipeilyreittejä. Nyt kallio vetää niin paljon kiipeilijöitä puoleensa, että myös ravintolan pitäminen syrjäisessä paikassa kannattaa.

1_6
Summertime-kallion huikaisevat näkymät. © Reetta Näätänen

 

Kiipeilykausi on parhaimmillaan keväällä ja syksyllä, kun on sateetonta mutta ei liian kuumaa. Matkailusesonki on siten kiipeilijöiden ansiosta venynyt pelkkää kesää pitemmäksi, mitä saarelaiset eivät ole lainkaan pistäneet pahakseen. Piskuisen Masourin kylän pääkadulta löytyy nyt jo viisi kiipeilykauppaa noin parinsadan metrin matkalta! Masourissa on myös useita matkatoimistoja, joista voi vuokrata kiipeilyoppaan tai osallistua kiipeilykurssille.

Myös ratsastusretkiä, veneretkiä, sukellusta, melontaa sekä joogatunteja on jossain määrin tarjolla. Löytyypä saarelta myös yksi via ferrata -reittikin. Tämä italiankielinen termi merkitsee kiipeilyn ja haastavan vaellusreitin välimuotoa, jossa kallioon on pultattu metallivaijeri, johon kiipeilijä voi itsensä kiinnittää putoamisen varalta. Erillistä köyden varmistajaa ei siis tarvita kuten kalliokiipeilyssä.

1_7
Yksi Masourin monista kiipeilykaupoista. © Reetta Näätänen

 

1 artikkelikkuva
Auringonlasku Telendosin saaren taakse on joka ilta vaikuttava. © Reetta Näätänen

 

Kirjoita kommentti!