Kolmetuhatta konserttia
Tässä blogisarjassa kerron yhdestä ainoasta paikasta, The Mylapore Fine Arts Clubista. Se on konserttiyhdistys, jossa esitetään eteläisen Intian klassista karnaattista musiikkia. Se
sijaitsee Intiassa, Tamil Nadun osavaltion pääkaupungissa, Chennaissa, ja Mylaporen
(Mailappuurin) kaupunginosassa.
Joulukuussa koko kaupunki räjähtää soimaan. Kymmenet sabhaat, eli konserttiyhdistykset, järjestävät kukin oman musiikkijuhlansa ja, aidon intialaisen kilpailun ja nokittelun hengessä, ne kaikki tekevät sen täsmälleen samaan aikaan.
Konserttikausi alkaa joulukuun puolivälissä, tamilien perinteisen margazhi-kuukauden alkaessa ja se jatkuu aina tammikuun loppuun asti. Noiden kuuden viikon aikana järjestetään noin kolmetuhatta erillistä tapahtumaa: konserttia tai tanssiesitystä. Erityisesti laulumusiikki on suosittua. Monet tunnettujen laulajien konsertit myydään nopeasti loppuun.
Kuulen, että aikamme maineikkain karnaattinen mieslaulaja, T.M.Krishna, esiintyy Narada Gana Sabha -konserttiyhdistyksessä. Hän on viime aikoina uudistanut radikaalisti karnaattisen musiikin konserttikäytäntöjä ja musiikin esitystapaa. Aidon intialaisen konservatismin hengessä monet ovat nousseet häntä vastustamaan, mutta samalla mielenkiinto taiteilijan työtä kohtaan on suuresti kasvanut.
Krishna laulaa vain ilmaisissa aamukonserteissa, koska hän haluaa, että kuka vain pääsee häntä kuulemaan. Muutaman euron konserttiliput tuntuvat liian kalliilta monista intialaisista, kun nelihenkiselle perheelle saa ravintolaillallisen samalla hinnalla, ja kotikokki ostaa viikon ruokatavarat alle kympillä.
Haluan mennä kuulemaan Krishnaa, ja koska konsertti on ilmainen, en ryhdy hankkimaan lippuja. Tyhmyyksissäni kuvittelen, että voin vain kävellä sisälle. Konserttisaliin mahtuu parituhatta kuulijaa. Konserttia edeltävänä iltana kuulen, että kaikki ilmaiset liput on jo jaettu. Niitä alettiin antaa kuudelta aamulla, ja kymmeneen mennessä kaikki olivat jo lopussa. Ainoatakaan lippua ei jäänyt konserttipäivänä jaettaviksi.
Intiassa loppuunmyyty ei välttämättä ole loppuunmyyty, jos ihmisellä on oikeat suhteet. Suunnittelemme ystäväni lyömäsoittaja Sai Giridharin kanssa pyrkivämme konserttiin kepulikonsteilla. Kun saavumme Narada Gana Sabhan pihalle, jonot ulottuvat talon ympäri, ja kaikilla jonottajilla on lippu. Sisäänkäynneistä pyrkivä liputon luultavasti lynkattaisiin. Niinpä odotamme että konsertti alkaa, ja hiipailemme sitten muusikoiden pukuhuoneen takaoven kautta näyttämölle. Kulisseissakin istuen musiikki kuulostaa kiehtovalta.
Monilla musiikin ystävillä on oma kotisabhaansa, johon heillä on kausikortti. Minun musiikillinen kotini Chennaissa on The Mylapore Fine Arts Club -konserttiyhdistys. Sinne minun ei tarvitse mennä pummilla, vaan tuoli numero 60 on aina varattuna minulle. Sen selässä lukee komeasti: ”EERO”.
The Mylapore (Mailappuur) Fine Arts Club, eli MFAC, on yksi Chennain vanhimmista konserttiyhdistyksistä. Sillä on ikää 63 vuotta. Vain kunnianarvoisa, 113- vuotias, Partasarathi- sabha on sitä huomattavasti vanhempi. MFAC on kuuluisa siitä, että siellä yleisö on poikkeuksellisen asiantuntevaa. Tanssijatar Alarmel Valli sanoikin hiljattain tanssiessaan Mylaporessa, että yhdistyksen lavalla tuntuu siltä, kuin taiteilija osallistuisi julkiseen tutkintoon. Sabha sijaitsee keskellä kulttuuriharrastuksistaan tunnettujen brahmaanien, pappiskastin jäsenten, asuinaluetta. Klassisen musiikin suosiminen on yksi tapa osoittaa aktiivista kulttuuritahtoa.
Pidän kovasti MFAC-sabhasta, koska siellä tunnen olevani intialaisen kulttuurin ytimessä. Kaikki merkittävimmät taiteilijat tulevat konserttikauden aikana Mylaporeen laulamaan. Minun tarvitsee vain istua omassa tuolissani, ja Bombay Jayashri, Ranjani ja Gayatri, Yesudas, Nityashri Mahadevan ja muut karnaattisen musiikin tähdet tulevat eteeni esiintymään.
Mylaporen etuihin kuuluu myös se, ettei sen sali ole ilmastoitu. En halua tulla Suomen talvesta päiväntasaajan tuntumaan palelemaan. Myöskään liian kuuma salissa ei tule, siitä pitävät huolta katosta roikkuvat kymmenet tuulettimet. MFAC-sali ei itse asiassa ole sali ollenkaan, koska siitä puuttuvat sivuseinät. Kahden betonisen päädyn väliin on kiinnitetty aaltopeltikatto, joka tosin nykyisin on verhoiltu hieman fiinimmän näköiseksi.
