Lama Hotelista Kyanjin Gompaan – jakkeja ja jäisiä suihkuja

2.1.2013 Lama Hotel (2470m) -> Langtang Village (3430m)

Tsampa-puuroa aamiaiseksi, ja lähdimme lampsimaan kohti Langtangin kylää aamuvarhaisella. Yö oli todellakin vilpoisa, ei ilmeisesti ihan pakkasella mutta lähellä nollaa. Matka kilometreissä pitäisi olla suunnilleen sama kuin eilen (n. 12km) mutta nousua on taaskin 1000m ja lisäksi hapen määrä hengitystä kohti alkaa vähentyä huomattavasti. Näissä korkeuksissa liian nopea nousu saattaa aiheuttaa vuoristotaudin.

Sini, joka eilen sai keuhkonsa rasittuneiksi päivän urheilusuorituksesta, tunsi olonsa entistäkin tuskaisemmaksi tänään. Jo alkumetreillä hänestä alkoi tuntua siltä, että keuhkoihin ei mene ilmaa ollenkaan, ja hän joutui pitämään huohotuspausseja muutaman kymmenen metrin välein. Pidimme vauhdin hyvin rauhallisena, mikä sopi meille muillekin, koska itsellänikin oli hiukan kuumeinen ja flunssainen olo kylmässä nukutun yön jälkeen. Pidin silmällä sykemittarista, ettei sykkeeni nousisi liian korkealle ja flunssa pahenisi ja edelleen altistaisi vuoristotaudille. Kaksi muuta seurueemme jäsentä alkoi tänään syödä ennaltaehkäisevää annosta asetatsoliamidia, mutta itse päätin testata kehoni sopeutumista tällä kertaa ilman lääkkeitä (ellei se ala tuntua välttämättömältä).

Matka kulki metsikössä, jossa oli ikiaikainen tunnelma. Naavaa roikkui puista ja aurinko siivilöityi joesta nousevan höyryn ja puiden oksien läpi kauniisti. Trekkauslupia jouduttiin taas esittelemään check-posteissa. Langtangin alue kuuluuu kansallispuistoihin, joka on konservointialue-nimikkeestä yksi askel alempana arvoasteikossa (esim. Annapurnan alue on konservointialue). Kansallispuistojen check-posteja hoitavat poliisit ja armeija, kun taas konservointialueiden niiden oma henkilökunta. Täytyy myöntää, että konetuliaseiden näkeminen keskellä luonnonpuistoa ei tunnu kovin mukavalta…

Näimme vihdoin myös jakin ja lehmän sekoituksia, zopkyo-jakkeja. Ne erottaa oikeasta jakista hännän muodosta ja laihuudesta. Myös oikeita jakkeja alkoi tulla vastaan oikein laumoittain.

Tänään vastaan tulivat myös vuorinäkymät! Gangchenpo, Langtang Lirung ja Tserko Ri siinsivät edessämme. Puut loppuivat ja maassa oli lehdettömiä piikkioksaisia kasveja ja kanervan näköisiä katajia. Joenuoma kääntyi niin, että emme nähneet polkua, mistä olimme tulleet. Ilma kylmeni edelleen, ja lisäksi oli todella kuivaa, tuulista ja hiekka pöllysi. Kun pääsimme illan pimennyttyä vaellusmajaamme, Sini-raukan hengitys vinkui siihen malliin, että kantajatkin huolestuivat. Hän sai kuumavesipullon syliinsä, ja juotuaan kuumaa teetä pystyi lopulta hiukan puhumaan. Oma flunssani myös paheni, poskionteloita kirveli ja kuume nousi. Tästähän tulee hauskaa… Onneksi mukanamme on lääkkeitä joka lähtöön!

3.1.2013 Langtang Village (3430m) -> Kyanjin Gompa (3890m)

Matkaa Kyanjin Gompaan oli vain 7km, mutta nyt hapen vähyys alkoi jo todella tuntua. Flunssainen joukkomme sai matkaan kulumaan koko päivän, ja hiekkapöly teki entisestään ärsyyntyneille limakalvoille kutaa.

Polku alkoi olla jo melko kapea, ja muutaman kerran vastaan tuli jakkeja sellaista vauhtia hölkäten, että sai olla vikkelä ehtiäkseen pois alta! Langtangin korkeimmat huiput Langtang Lirung ja Gangchenpo sekä muutama muu ilmestyivät joen mutkan takaa näkyviin entistä massiivisempina. Maasto on todella karua, ruskeaa, kulottunutta ruohoa ja lehdettömiä piikipensaita.

Viimeisen rypistyksen jälkeen Kyanjin Gompan kylä vihdoin avautui edessämme! Tässäkään kylässä ei ole sähköverkkoa, mutta taloisssa on aurinkoenergialla toimivia lamppuja. Akkuja ei kuitenkaan voi ladata. Kuumaa suihkua mainostaa joka toinen majatalo, mutta esim. meidän majatalomme suihku oli kokonaan jäässä, joten se siitä ilosta… Saimme sentään keittiöstä lämpimähköä vettä peseytymistä varten (se tosin jäähtyi alta aikayksikön hyisessä talossa).

Pakkasta kylässä on muutama aste, mutta auringonpaisteessa tuntuu lähes lämpimältä. Silti kaikki lätäköt ja vesiastiat ovat umpijäässä. Lumiraja kulkee myös yli 5000m:ssa, koska täällä ei ole satanut aikoihin.

Söimme lounaaksi vihanneskeittoa (ruokalista on sama koko alueella, koska tänne saadaan kuljetetuksi vain tiettyjä ruoka-aineita) ja lähdimme ennen auringonlaskua Bishnun, Jangen ja Peman kanssa katsastamaan kylän gompan (buddhalaisluostarin). Olin kuvitellut kaikkien gompien olevan yhtä loisteliaita kuin Pisangissa Annapurnan alueella, jossa vierailin viime vuonna, mutta tämä oli kyllä aivan toisenlainen: luonnonkivistä kasattu rähjäinen talo, jonka edessä oli pikkuinen stupa ja rukouslippuja. Gompaan ei edes päässyt sisälle, koska sen hoitaja oli juuri lähtenyt muutamaksi päiväksi alemmas laaksoon. Langtangin alue on huomattavasti köyhempää ja syrjäisempää kuin Annapurnan alue, ja tämä viimeistään selvensi eron. Stupan luona oli aiemmin krematoitu ruumiita, mutta asutuksen kasvaessa krematointipaikka oli siirretty ylemmälle kukkulalle.

Kyanjin Gompassa asuu vakituisesti 40 ihmistä, joista suurin osa pyörittää majataloa. Majatalon pitäjät ovat alueen vauraimpia, ja heillä on varaa lähettää lapsensa yksityisiin sisäoppilaitoksiin Kathmanduun (tämä selittää lapsien puuttumisen alueella).

lllalla istuimme kamiinan ympärillä oman joukkomme sekä majatalon pitäjän Kipan ja hänen ystävättärensä kanssa. Naiset puhuivat kuulemma melko huonoa nepalia, vain sen verran, kuin majatalon pyörittämisessä tarvitaan. Heillä oli yllään tiibetiläiset perinneasut, niinkuin kaikilla naisilla Syabrubesista lähdön jälkeen.