Lumituiskussa eteenpäin suomalaisella sisulla! Machapuchare Basecamp (3700m) – Annapurna Basecamp (4130m)

1960207_10151858103052583_1570170156_n
Aamun sarastaessa alhaalta laaksosta työntyy pilviä ylöspäin.

 

Osa taivaasta oli kirkkaana heti aamukuudelta. Lunta oli tullut jonkin verran lisää yön aikana, ja vaellussauvalla kokeiltaessa sitä todellakin oli kainaloon asti, mutta polku oli sentään tamppautunut niin kovaksi, että sillä oli helppo kävellä.

Lähdimme tarpomaan pienenä letkana ylöspäin. Pari meille vierasta trekkaajaa liittyi jonon jatkoksi. Sitten kävikin ilmi, että heistä toinen oli Australiassa asuva suomalainen! Juttua riitti koko matkaksi, enkä edes huomannut ajan vierähtävän.

Välillä tuuli yltyi kovaksi ja lunta tuiskusi naamaan. Pipon alta pilkottavat hiukset jäätyivät kimpuiksi, mikä itse asiassa tuntui kotoisalta. Lähes kaikki muut trekkaajat tuntuivat etenevän henkiinjäämis-mentaliteetilla heille vieraissa sääolosuhteissa. Toisen suomalaisen kanssa autoimme Dianan yli liukkaampien kohtien. Kerrankin lumessatarpomiskokemuksesta oli hyötyä!

1927045_10151858104057583_1696222960_n
Näkymä kohti Annapurna Basecampia.

 

1961459_10151858104467583_1620869839_n
Tervetuloa ABC:iin!

 

1927236_10151858105062583_1649595728_n
ABC:n majatalot.

 

Arvioidun kolmen ja puolen tunnin sijasta tupsahdimme Annapurna Basecampiin (ABC) jo kahden tunnin kuluttua. Diana oli sen verran stressaantunut lumessa tarpomisesta, että purskahti itkuun helpotuksesta ja selvittyään ehjin nahoin. Sää oli osittain kirkas, joten kipaisimme teekupposten jälkeen katsastamassa Annapurna South ja Annapurna I-vuorilta virtaavat massiiviset jäätiköt. Ne muodostavat Everestin Khumbun jälkeen Nepalin suurimman jäätikön.

1923037_10151858105957583_1080728234_n
Annapurnan jäätikköä.

 

Ihan kaikkia vuoria emme pilvien takia nähneet, mutta Machapuchare, Gandharba Chuli ja Annapurna III näkyivät. Onneksi meillä on vielä lähes vuorokausi aikaa, ennen kuin lähdemme laskeutumaan alas!

1898953_10151858105512583_831488057_n
Upeat vuoret näkyivät osittain.

 

Koko illan tuuli riepotteli majataloamme. Luminietokset senkuin kasvoivat, ja myös ikkunoiden ja ovien sisäpuolelle syntyi pieniä kinoksia. Makuuhuoneeseen päästäksemme totesimme, että tässähän on ryhdyttävä lumitöihin. Pikkuisella kihvelillä kuistin siivottuani pääsin vielä korjaamaan ovemme salpaa, jonka vastakappale oli asennettu hiukan väärälle korkeudelle. Monitoimityökalun pihdeillä ja viilalla salpa saatiin toimimaan. Nyt sitten odotellaan jälleen auringonnousua ja toivotaan, että sää on kirkas!

Kirjoita kommentti!