Maailman kaunein tie ja monsteribusseja jäätiköllä
Kalliovuoriin lähikontaktia ottaaksemme olimme päättäneet opetella hiukan vuorikiipeilyä paikallisen oppaan johdolla. Tilasimme kurssin kolmen hengen porukallemme Kanadan johtavasta vuoriseikkailufirmasta, Yamnuska Mountain Adventuresista. Saimme oppaaksemme kanadalaistuneen liettualaiskiipeilijän Jean Gamilovskin.
Jo heti aamun alkajaisiksi huomasimme epäonnistuneemme auton tavaratilan arvioinnissa: olimme lupautuneet kyyditsemään oppaan edestakaisin parinsadan kilometrin matkan vuorille, mutta hänen kassinsa ei mahtunut autoomme mitenkään päin, vaikka olimme tyhjentäneet turhat kamppeet Yamnuskan varastoon – puhumattakaan, että opas itse olisi mahtunut kyytiin. Vaikutti siltä, että ”keskikokoinen” vuokra-automme oli muutenkin pienimmästä päästä koko Kanadassa, sillä ympärillämme huristeli ainoastaan uuden uutukaisia, kookkaita katumaastureita ja nelivetoisia minikuormureita hillittömine perälavoineen. Jean onneksi ystävällisesti tarjoutui tekemään matkan omalla autollaan (joka oli tietenkin nelivetoinen minikuormuri…).
Kun olimme Canmoreen saapuessamme huokailleet vuorinäkymille, haalenivat edellispäivän tuntemukset seuraavan parin tunnin matkan aikana nopeasti. Icefields Parkway -niminen, Kalliovuorten välissä kulkeva tie on nimetty maailman upeimmaksi autoväyläksi, eikä asiaa kyllä ole liioiteltu! Tuon tuostakin oli onneksi rakennettu levähdyspaikkoja, jotta turistit voivat pysähtyä kuvaamaan aina vain uskomattomamman näköiseksi muuttuvaa maisemaa. Lieneeköhän missään muualla näin helposti lähestyttävää jylhää näkymää?
Tässä muutamia auton ikkunasta räpsittyjä kuvia matkalla Canmoresta Athabasca-jäätikölle:
Koska tie oli hyväkuntoinen moottoriliikennetie, vaihtuivat vuoret ja näkymät tiuhaan ajaessamme yhdeksääkymppiä. Aurinko paistoi ja vieressä kulkeva joki virtasi turkoosina. Melkein toivoimme, että olisimme nähneet karhun odottelemassa kalasaalista! Villieläimille oli tehty tien yli melko tiheään ylikulkuväyliä, wildlife corridoreja, jotta niitä ei jäisi autojen alle.
Hiukan Banffin kaupungin ohittamisen jälkeen tie jakaantui kaistoiksi, ja osa niistä johti jonkinlaisen kojun ohi. Kojuille ohjaavat tekstit oli vain painettu niin kovin pienellä präntillä, ettemme ehtineet niitä lukea, ja pyyhälsimme ohi. Muutaman minuutin kuluttua sheriffin auto lähti ujeltaen peräämme, mutta kaikeksi onneksi se pysäyttikin takanamme ajaneen auton. Kävi ilmi, että Banffin kansallispuiston alueella ajaessa täytyy maksaa lupamaksu, joka sisältää mm. pelastus- ja evakuointitoimenpiteet, jos sattuu joutumaan pulaan. Luvan pystyi onneksi hankkimaan Lake Louisen kylästäkin, joten säästyimme sakoilta!
Tapasimme oppaamme Jeanin Athabascan jäätiköllä. Tämä jäätikkö on varsinainen massaturismikohde: se sijaitsee aivan tien vieressä. Paikalle on rakennettu jäätikkötietokeskus, jossa voi mm. syödä fiinissä ravintolassa jäätikköä ihaillen. Jäätikön katsomista varten oli retkiä joka lähtöön: sitä voi ihailla parkkipaikan reunalta, tai sitten voi ostaa retken monsteribussilla jäätikön päälle. Toden totta, jäätikölle oli aurattu ajoväylä näitä mammuttirenkailla varustettuja turistibusseja varten! Osa turisteista kokeili eksoottista jään päällä kävelyä shorteissa ja t-paidoissa aivan jäätikön reunalla.
Me puimme kiipeilyvermeet päälle ja suuntasimme jäätikön keskivaiheille. Jean etsi sopivan kokoisen loivan railon, jonka reunamilla harjottelimme jääraudoilla kävelyn tekniikoita eri kaltevuusasteilla. Sitten opettelimme jäätiköllä vaeltamista köysistönä. Kun käpöttelimme kypärät päässä ympäriinsä railojen yli hyppien, alkoi ympärillämme pyöriä turistijoukkoja kameroineen. Kylmä viima puhalsi jäätikön yläpäästä alhaalle ja tuulenpitävät vaatteet olivat todella tarpeen, mutta turistit sinnittelivät shorteissaan.
Ensimmäisten oppituntien päätyttyä majoittauduimme jäätikön lähellä sijaitsevalle leirintäalueelle. Niitä oli kaksi vierekkäin, ja toinen, alkeellisempi, missä ei ollut tarjolla kuin juomavesihana ja kuivavessa, oli nimetty kiipeilijöiden leirintäalueeksi. Puiden lomasta pilkottivat Athabasca- ja Boundary Peak-vuoret lumihuippuineen ja alueen läpi virtasi puro. Ei hassumpaa!
