Maalaistunnelmaa newari-kylissä
Aamutuimaan lähdimme Deenan ja hänen ystävänsä Sabinan seurassa katsastamaan hiukan Kathmandun ulkopuolella sijaitsevia kyliä. Aamusumu sumensi vuoret, mutta sinappiöljystään kuuluisan Khokhanan terassipellot kuulsivat vihreänä ja keltaisena kylän ympärillä. Auto piti jättää kylän alkupäähän, koska se ei olisi mahtunut kapeille kujille. Skootterit sen sijaan mahtuivat, minkä seurauksena arkkitehtuuriltaan historiallinen kylä ei ollut aivan seesteisimmästä päästä.
Kylän keskusaukiolla sijaitsi pieni hindutemppeli Shekala Mai. Ympärillä juoksenteli vuohilaumoja ja vieressä oli buddhalainen stupa. Uskonnot elävät Nepalissa sulassa sovussa – Buddha on hindulaisuuden mukaan eräs Vishnun inkarnaatio, joten hindutemppelin yhteydessä on usein buddhalainen stupa ja stupan yhteydessä hindujumalien patsaita. Hiippailimme Deenan ohjaamana temppelin yläkertaan. Kengät ja sukat piti riisua, ja joka paikkaan siroteltu uhririisi pisteli jalkapohjissa. Pyhimpään osaan emme menneet, eikä myöskään valokuvia saanut ottaa.
Kuljimme kylän laitaan katsomaan laakson yli avautuvaa maisemaa. Lumihuippuiset vuoret siinsivät kaukana, mutta hukkuivat vielä yhdeksän aikaan aamusumun taakse.
Jonkin matkan päässä sijaitsevaan Karya Binayakin temppeliin johti parinsadan metrin mittainen jono. Tänään tiistaina on Ganesha-jumalan päivä. Ystävämme Deena paastoaa joka tiistai Ganeshan kunniaksi. Temppelissä oli kultainen Ganeshan kuva, jota rukoiltiin ahkerasti. Sadoittain öljylyhtyjä, kynttilänsydämiä messinkivadeissa ja suitsukkeita paloi savuttaen iloisesti. Monet uhrilahjoja tuovat ihmiset olivat silminnähden liikuttuneita temppeliin päästyään. Hindupappi oli ripottelemassa värijauheesta maahan kuviota. Joka paikkaan ripustetut kellot kilisivät ja kolisivat – jumalat havahtuvat ihmisten rukouksiin paremmin, jos kuulevat kellon kilinän.
Jatkoimme matkaa kävellen pienen hetken Bungamatin kylään. Vastaan tuli koululapsia punainen tika otsassaan ja kukka kädessään. Tänään on Saraswatin, tiedon jumalan päivä, ja koululaiset ympäri maata osallistuvat Saraswatin kunnioittamiseen.
Näimme myös puukoristeiden ja veistosten kaiverrusta. Erityisen vaikutuksen teki ikkunaristikko, jota koristivat sadat pienet lintuveistokset. Vanhempi herra puuhasteli ikkunaristikon parissa, ja kertoi sen olevan tilaustyö Intiaan.
Kävelimme vielä Bungamatin keskustaan. Siellä sijaitsi shikara-tyyliin rakennettu Rato Machendranathin suippo stupa. Näky oli todella uljas. Tämä buddhalainen stupa oli omistettu Vishnulle, ja rukousmyllyjen lisäksi sitä koristivat hindujumalan kuvat. Stupa oli alunperin rakennettu yli tuhat vuotta sitten, mutta uudelleenrakennettu 1600-luvulla. Kun paikalle ilmaantui iso ja äänekäs kiinalaisturistien ryhmä (heitä tuntuu tällä hetkellä olevan eniten), päätimme palata autollemme.
Palasimme takaisin Kathmanduun jo ennen puoltapäivää. Aurinko paistoi kuumasti – nepalilaiset pukeutuvat yhä sinnikkäästi talvitakkeihin, mutta me hikoilimme t-paidoissamme yli +20c lämmössä. Suoritettuamme pakolliset ostokset kävimme vielä tapaamassa Deenaa ja Mateenaa kiipeilykeskuksella.
Mateenan työvuoro oli juuri päättymässä, ja hän ehdotti, että kävisimme katsomassa Thamelin lähistöllä olevaa Shiigal-stupaa. En tiennytkään, että tässä osassa Kathmandua oli stupa! Eteemme ilmaantui eräälle sivukujalle käännyttyämme valtava Boudhnathin stupan näköinen monumentti, jota koristivat tuhannet rukousliput. Vieressä oli myös pieni gompa, buddhalaisluostari. Stupan ympäristö oli meluisa ja likainen, toisin kuin jättimäisen Boudhnathin ympäristö – jälkimmäisen lähelle pääsemiseksi vaaditaan maksu, tänne taas ei. Olimme kuitenkin taas päässeet näkemään keskellä vilkkainta kaupunkia jotakin yllättävää, mitä emme ilman ystävien paikallistuntemusta olisi löytäneet.
