Norsuretki Ko Changilla sai jännittäviä käänteitä
Norsu on suhteellisen suuri kylpykaveri. Tämä tuli selväksi kahden tunnin retkellä, johon sisältyi ratsastuksen lisäksi vesikuoppaan pulahtaminen järkälemäisen eläimen kanssa. Huhhuh!
Nelihenkinen perheemme ratsasti kahdella norsulla viidakkopolkua kivikkoiselle vesikuopalle, jossa nousimme pois eläinten selästä ja ne painuivat kylpemään. Vaatteet pois, meitä kehotettiin. Onneksi uikkarit olivat valmiiksi päällä. Heitimme kenkämme ja vaatteemme kivelle muurahaisten ihmeteltäviksi ja haparoimme teräviä kiviä ja norsunkakkaa väistellen lammikon reunalle. Se oli liukas kuin mikä.
Olen huomannut, että kaikissa näissä eläinjutuissa kohdalleni osuu juuri se yksilö, joka päättää alkaa sooloilla. Islannissa hevoseni lönkytteli ojaan ja olin pudota satulasta. Myös norsuni oli omapäinen eikä päästänyt helpolla.
Mies ja lapset keplottelivat itsensä ensimmäisen norsun selkään, ja niinhän siinä kävi, että minä kiipesin toisen eläimen päälle yksin. Osaatko uida, minulta kysyttiin. Joo tottakai, vastasin, mutta hetken kuluttua tulin jo katumapäälle. Muu perhe kastettiin veteen reisiä myöten, mutta oma norsuni meni veden alle ihan kokonaan ja kastuin heti kättelyssä vyötäröön saakka. Jo tämä olisi ollut tarpeeksi jännittävää, mutta sitten iso eläin päätti kellahtaa kyljelleen.
Sinne mentiin – hetken luulin jo joutuvani kokonaan veden alle, mutta lopulta pääni pysyi juuri ja juuri pinnalla. Roikuin kiinni norsun kyljessä kaikilla voimillani kädet ja jalat eri suuntiin levitettyinä, sillä olisin muuten pudonnut ja eläin mahdollisesti kierähtänyt päälleni. Se oli aikamoista painia. Norsu makasi vesikuopassa kyljellään kokonaan veden alla, ja pääsin lopulta kuin ihmeen kaupalla kiipeämään karheaa kylkeä pitkin takaisin eläimen päälle istumaan. Sen jälkeen pitelin täysillä kiinni ja tasapainoilin niin, että norsu pääsi nouseman kylkiasennosta ylös.
Lapsille tämä äidin ottelu norsun kanssa oli tietysti retken kohokohta, jolle naurettiin jälkeenpäin taksissa. Vasta siinä vaiheessa kerroin, että minulla oli ollut hyvä syy pelätä veden alle menoa – kukaan muu ei ollut huomannut, että lammikossa kellui melko reilusti kakkaa. (Esitteessä puhuttiin kristallinkirkkaasta vedestä!)
Norsuratsastus on Ko Changilla – ja oletettavasti muuallakin Thaimaassa – todella kallista lystiä. Meidän perheemme käytti siihen yli 100 € eli paikallisittain järjettömän summan. Nämä ovat näitä kerran elämässä -juttuja, jotka toistetaan sitten kuitenkin heti seuraavan tilaisuuden tullen. Ensi kerralla voisin jättää vesiosuuden vähän vähemmälle. Vaatteita ja uikkareita pestiin sinä iltana huolellisesti hotellin lavuaarissa.
