Paras päivä Prahassa!
Kun on nähnyt Vanhankaupungin kadut ja kujat, kannattaa tähdätä korkeammalle. Prahan ikimuistoisimmat maisemat avautuvat ylhäältä. Tässä meidän hienoin päivämme, jota suosittelen muillekin.
Vanhastakaupungista katsoen Vltava-joen vastarannalla kohoaa Petřín-kukkula, Prahan vihreä virkistysalue, jonka huipulle pääsee kätevästi köysiradalla. Ylhäällä odottaa kaunis ruusutarha lukemattomine lajikkeineen, jos sellainen kiinnostaa (meidän porukastamme 1/3 oli haltioitunut ruusuista, saa arvata kuka).
Ylhäällä on myös näkötorni, jonne oli helteisenä kesäpäivänä niin pitkät jonot, että jätimme sen väliin. Epäilemättä näkymä yli kaupungin olisi ollut hieno. Sitävastoin jatkoimme matkaa kohti Strahovin luostaria, joka sijaitsee kukkulan luoteispuolella. Kävely varjoisella metsäpolulla oli vaihtelua kaupungin vilinään ja toi myös tervetullutta viilennystä.
Petřín-kukkula on mainio pienille lapsille: köysiradan mekaniikka kiinnostaa yllättävän paljon, ja metsäpolulla lapsen voi päästää ”irti”, mitä ei kaupungin keskustassa voi ajatellakaan.
Ennen luostaria harhauduimme reitiltä ja päädyimme näköalapaikalle, josta avautui hieno näkymä viereisellä kukkulalla kohoavan Prahan linnan suuntaan. Läheisessä rinteessa sijaitsi leikkikenttä, jota emme onnistuneet ohittamaan kolmannen pelaajan huomaamatta, ja jäimme keinulautailemaan useamman heittovuoron ajaksi.
Kun lopulta pääsimme luostarille, katsastimme rakennukset ulkoapäin, kurkkasimme vähän kirkkoon ja jämähdimme jäätelökioskin viereiselle nurmikolle herkuttelemaan. Sellaista se on, lomailu lapsiseurassa.
Tauon jälkeen matka jatkui kauniin Loretan kirkon ohi kohti Prahan linnaa, jonka keskellä kohoava Pyhän Vituksen katedraali (Katedrála svatého Víta) on kaupungin maamerkki. Luostarin ja linnan välinen alue oli hienostuneen ja tyylikkään oloinen hotelleineen, ravintoloineen ja putiikkeineen.
Prahan linna ei ole linna sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan enemmänkin kokonainen kukkulan laelle rakennettu kaupunginosa. Goottilaista rakennustyyliä edustava katedraali on Tsekin tasavallan suurin ja tärkein kirkko. Ulkopuolella huomion kiinnittävät erilaiset seinistä ja torneista esiin työntyvät, hieman pelottavankin näköiset hahmot. Sisällä saattoi ihailla kauniita lasimaalausikkunoita.
Alueella myydään kalliimmanpuoleisia pääsylippuja jos jonkinlaiseen taidegalleriaan ja itse kateraaliinkin, mutta ilmaiseksi pärjää pitkälle. Havaintojemme mukaan katedraalia pääsee katsomaan sisältä ihan riittävästi todetakseen, että se on iso ja näyttävä. Lasimaalauksiakin näkee useita. Tiedä sitten, mitä upeuksia sisempänä olisi ollut tarjolla.
Pyhän Vituksen katedraali ja koko Prahan linna on toki arkkitehtuuriltaan hieno, mutta omasta mielestäni ehdottomasti parasta olivat linnan etelänpuoleisessa rinteessä levittäytyvät puutarhat. Ne saattavat epähuomiossa jäädä kokonaan näkemättä, jos kulkee linna-alueen läpi toisesta päästä sisään, toisesta ulos. Kannattaa siis olla tarkkana!
Puutarhat on rakennettu monen monituisille jyrkkään rinteeseen tehdyille terasseille, ja ne ovat enemmänkin näköalatasanteiden portaikkoinen verkosto. Me hullut menimme sinne lastenrattaiden kanssa. Tyhjänä niiden kantaminen vielä onnistui, mutta jos matkustaja olisi nukkunut, olisi homman saanut jättää sikseen.
Ylimmiltä tasanteilta aukesi mahtava näkymä yli alempien terassien ja punaisten kattojen, joita ilman Prahaa ei voisi kuvitella. Mieleeni tuli välittömästi ajatus: jos asuisin kaupungissa, tulisin juuri tänne vain oleilemaan. Lempipaikkaani, muistilehtiön ja kynän tai juuri aloitetun hyvän kirjan seurassa. Vanhankaupungin kujilla en ihan tavoittanut Prahan henkeä, mutta täällä se tapahtui.
Prahassa onnistuneen päivän iltaan kuuluu kävely edestakaisin Kaarlensiltaa, niin turistimeininkiä kuin se onkin. Hyvällä onnella kohdalle sattuu jokin mainio bändi, jonka tahdissa voi jäädä hetkeksi jammailemaan.
Me bongasimme nuorista muusikoista koostuvan, nimettömäksi jääneen yhtyeen, joka soitti kaikenlaista musaa James Bondista Abbaan. Ehkei taidetta, mutta ihan hyvää viihdettä!
Seuraavana päivänä sillalla viihdytti myös kokoonpano, jolla oli iskevä nimi: Jazz No Problem. Kun ”What a Wonderful World” kajahti, ei ongelmia olisi samaan kuvaan mahtunutkaan.
