Satujen saarella, Islannissa
Aika tarkkaan kaksikymmentä vuotta sitten vanhempani pakkasivat minut ja veljeni vanhan kullanvärisen Volkswagen Jettamme takapenkille. Lähdimme ajelemaan Rovaniemeltä kohti Norjan Bergeniä, jonka sumuisesta satamasta MS Nörrona seilasi Fäärsaarien kautta Seyðisfjörðuriin, Islannin itärannikolle. Kiersimme autolla pitkin Islannin rantoja kulkevaa ykköstietä, Hringveguria.
Islannin luonto teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo lapsena. Muistan Dimmuborgirin laavakentät sekä geisirit kuin eilisen. Olin aina halunnut palata Islantiin, ja tänä kesänä maltoin viimein ostaa meno-paluun Reykjavikiin. Vuokrasimme kymmeneksi päiväksi pienen kaksivetoisen Polon. Tarkoituksenamme oli vaeltaa jalat kipeiksi erämaissa sekä ajella päämäärättömästi pitkin Islannin etelärannikkoa.
Mikään ei ollut muuttunut ja silti kaikki oli edelleen uutta ja ihmeellistä. Tervetuloa mukaan satujen saarelle – Laugavegurin vaelluspolulle, Jökulsárlónin laguunille sekä eteläiselle Hringvegurille.






