Shang Sumdo (3750m) – Shang Phu (4400m)
17.7.
Jo aamuseitsemältä oli tuskastuttavan kuuma. Ensimmäiset pari tuntia kävelimme vasta valmistuneen asfalttipäällysteen päällä. Vastaan tuli harvakseltaan ripoteltuna yksi pieni luostari (Shang Gompa) ja muutama maanviljelijän talo, joten tuntui hassulta, että niitä varten oltiin rakentamassa viimeisen päälle asfaltoitua autotietä!
Jossain vaiheessa valmis asfaltti loppui ja kuljimme tien pohjustuksen päällä. Ohitimme myös tienrakentajat, jotka verkkaisesti asettelivat nyrkin kokoisia mukuloita käsin asfaltin pohjaksi. Kun tämä kivikko loppui, kulki polku joenuoman vieressä edelleen kivikossa. Muutaman kerran ylitimme virran ja jatkoimme koko ajan ylöspäin.
Lounastimme kenttäkeittiöstämme mukaan annettuja eväitä. Lounaslaatikosta löytyi keitetty peruna ja muna, suklaata, mehua, banaani ja tomaatti-kurkku-voileipä. Eväät maistuivat harvinaisen hyvältä paahtavassa kuumuudessa hikoiltuamme. Löysimme sentään varjoisan kohdan syömisen ajaksi.
Puolenpäivän jälkeen hevoskaravaanimme vihdoin ohitti meidät. Neljän ja puolen tunnin kävelyn jälkeen leiriydyimme erään paimenen pihaan. Telttojen välissä juoksenteli jos jonkinmoista eläintä: lehmiä, zo-jakki/lehmähybridejä, jakkeja, lampaita, koiria ja myös vuohia, joita ilmaantui sankka joukko vuorelta (osa tunkeutui naapurileirin telttoihin) sekä aaseja varsoineen. Yöllisistä vessareissuista tulee varmaankin jännittäviä, kun näitä yrittää väistellä…
Eläimet omistava iäkäs paimen oli juuri saapuessamme valmistamassa vuohen karvasta lankaa. Samoista vuohista kuulemma tulee kuuluisaa pashmina-villaa. Vanha setä oli niin sympaattisen oloinen, että halusin ottaa hänestä muutaman kuvan, johon hän onneksi mieluusti suostui. Kun näytin kameran näytöltä kuvaa hänelle, hän nauroi iloisesti ja selitti pitkät pätkät ladakhiksi ilmeisesti vuohenvillan käyttötavoista.
Olin varautunut siihen, että leirikeittiön antimet olisivat vähintään yhtä yksinkertaisia kuin vuoristomajataloissa Nepalissa, mutta ainakin näinä kahtena ensimmäisenä päivänä kokki on loihtinut meille käsittämättömän monipuoliset ja herkulliset päivälliset. Tänään ahdoimme itsemme täyteen nuudeleita, valkosipuli-inkiväärikeittoa, pinaattimomoja, keitettyjä vihanneksia ja salaattia sekä jälkiruuaksi vielä hedelmäcocktailia. Ja tietenkin paljon minttu- ja mustaa teetä!
Paria ladakhilaista lukuunottamatta meidän henkilökuntamme on nepalilaista. Pääopas Shekhar työskentelee trekkaus-ja vuoristo-oppaana Nepalissa keväisin ja syksyisin sesongin aikaan, ja kesäisin Pohjois-Intiassa. Hän on, kuten nepalilaiset yleensäkin, hyväntuulinen ja huumorintajuinen sekä pitää tarkasti huolen, että emme kulje liian nopeasti. Tänään yli neljän kilomerin korkeuteen saavuttuamme useilla alkoi jo olla päänsärkyä ja huonovointisuutta. Toivottavasti aamuun mennessä kaikkien olotila on hyvä.
