Yllättävä lumisade ja ruuhkaa majatalossa: Chomrong (2150m) – Himalaya (2900m)

1796419_10151857443202583_1432261179_n
Polku mallia ”gradual”.

”One hour down, one hour up, then gradual” kuvaili oppaamme päivän ensimmäisen puoliskon maastoa. ”Gradual” on tällä hetkellä lempisanani. Se tarkoittaa, että ylämäkiosuudet ovat suhteellisen lyhyitä ja että välillä saatetaan jopa kulkea pätkä tasaisella maalla.

Kuudentena vaelluspäivänä polvet ja reidet ovat jo alkaneet tottua päivittäiseen kipuamiseen, mutta hommasta ei kyllä tulisi mitään ilman vaellussauvoja! Nepalilaiset eivät koskaan käytä sauvoja, koska ovat tottuneet tasapainottelemaan painavien kuormien kanssa jyrkillä poluilla. Heidän kestävyyttään ei voi kuin ihmetellä! Tällä alueella tavaroita ei enää voi kuljettaa muulien selässä polkujen kapeuden vuoksi, joten kaikki ruokatarvikkeet ja muut päivittäistavarat sekä kaasupullot keittiötä varten tulevat perille kantajien bambukoreissa.

 

1004968_10151857439922583_1163128108_n
Eräs monista riippusilloista. Useimmat olivat uusia, kuten tämä.

 

1957654_10151857441852583_1232354997_o
Jotkut sillat olivat hiukan vanhempaa mallia.

 

1897920_10151857443962583_91179989_n
Raesateen jälkeen polkukin alkoi jäätyä.

Jättimäiset lumihuiput kohosivat tänäkin aamuna kirkkaassa säässä edessämme. Alkuiltapäivästä alkoi taivaalle kuitenkin vyöryä pilviä, ja koko laakso, joka johtaa Annapurna Basecampiin, peittyi sumuun. Ilma kylmeni ja loppupäivästä alkoikin sataa rakeita.

Vastaan tuli paljon trekkaajia, joista osalla oli muovipusseista kyhätyt säärystimet housujen lahkeiden päällä. Selvisi, ettei kukaan ollut eilisen jälkeen päässyt Annapurna Basecampiin (ABC) kovan tuulen ja kuulemma kainaloihin asti ulottuvan lumikerroksen takia. Osa oli kääntynyt takaisin Machapuchare Basecampilta (MBC), joka on parin tunnin kävelymatkan päässä ABC:sta.

Oppaamme Bishnu oli varannut meille edellisenä iltana puhelimitse huoneen Himalayasta, joka taas on eräs MBC:a edeltävä majatalokeskittymä. Chomrongin jälkeen ei ole enää pysyvää asutusta, vaan vain trekkaajia varten ylläpidettäviä majoituspaikkoja. Talvella jokaisessa majatalokylässä pidetään auki vain yhtä majataloa. Kun saavuimme Himalayaan, meitä odotti yllätys: koko piha oli täynnä kylmissään hytiseviä trekkaajia. Osa oli käynyt seuraavassa kylässä Deuralissa pari tuntia edempänä, mutta majatalo oli täynnä, koska siellä majoittui 75-henkinen korealaisseurue. Myös Himalayassa huoneet loppuivat kesken. Olimme iloisia, että meille oli sentään varattu huone!

1606469_10151857444927583_1635365198_o
Väsyneet trekkaajat etsivät majapaikkaa.

 

Mutta sitten Bishnu tulikin harmistuneena ilmoittamaan, että oli tapahtunut väärinkäsitys: muutamaan kertaan tapaamamme nepalilaistrekkaajapojat olivat vieneet huoneemme! Aloimme jo huolestua, koska useita trekkaajia käännytettiin vielä alemmas parin tunnin päähän Dovaniin. Lopulta ilmeni, että saisimme nukkua kolmen hengen huoneessa majatalon suljetussa osassa. Kolmanneksi huonetoveriksemme osui amerikkalaisnainen Kaliforniasta, Diana.

Olimme kaikki hiukan ärtyneitä tilanteesta, mutta pari minuuttia juteltuamme Diana osoittautui varsinaiseksi hengenheimolaiseksemme. Änkeydyimme tupaten täyteen ruokasaliin muiden ärtyneiden trekkaajien seuraksi, ja huomasimme, että oikeastaan meillähän menee aivan loistavasti. Hyväntuulisuutemme alkoi ilmeisesti jopa hiukan nyppiä joitakin, ja päätimme vetäytyä kylmään nukkumakoloomme jatkamaan jutustelua.

Diana oli ensimmäisellä trekillään, ja oli vuokrannut välttämättömimmät varusteensa Pokharasta. Hänellä oli oppaanaan nuori nepalilaisnainen, joka puhui tuskin ollenkaan englantia. Kun Diana näki meidän varustemäärämme, hän alkoi kikattaa hysteerisesti – hänelle ei ollut tullut mieleenkään ottaa mukaan untuvatakkia tai edes hanskoja. Päätimme, että kuljemme huomenna yhtä matkaa mikäli voimme, koska ilmeni, että hänen oppaansa ei ollut aivan ammattitaitoinen. Kun kerroimme meidän mainiosta oppaastamme, Diana vakuutteli, että meitä oli todellakin onnistanut: monet hänen tapaamistaan trekkaajista olivat saaneet kyseenalaisilla taidoilla varustetun oppaan, vaikka olivat maksaneet suunnilleen saman verran kuin me. Olimme entistäkin onnellisempia, että olimme saaneet Bishnun tälläkin kertaa mukaamme!

Jotkut MBC:sta alas tulleet trekkaajat väittivät, että lunta on kainaloihin asti eikä eteneminen ABC:iin asti onnistuisi. Tunnelma latistui, ja kaikki seurueet katselivat karttojaan vaihtoehtoisten reittien varalta. Illalla Bishnu kuitenkin ilmoitti, että pääsisimme huomenna ainakin MBC:iin asti, vaikka matkanteko saattaisikin lumen vuoksi olla hidasta. Sitten katsellaan, lähdemmekö ylös- vai alaspäin.

 

Kirjoita kommentti!