Autioita pikkurantoja ja yksityinen konsertti

2 artikkelikuva
Masourin rannalta löytyi muutama pikkuinen poukama. © Reetta Näätänen

 

Masourin ranta on suurimmaksi osaksi terävää laavakiveä, mutta jonkinlainen sorahiekkainen uimaranta sentään löytyy aivan pääkadun keskivaiheilta. Me bongasimme hiukan syrjemmällä pari pikkiriikkistä poukamaa, jotka olivat lähes autioita. Käsittämättömän kirkas, turkoosi meri liplatteli mukulakivi- ja sorarantaan houkuttelevasti.

Vesi oli omaan makuuni hiukan viileää, mutta kuitenkin lämpimämpää kuin Suomen järvet keskimäärin lämpimimmillään. Uimakengät auttoivat veteen hivuttautumista, ja nautinto oli taivaallinen, kun tukahduttavan kuumasta auringosta pääsi peilikirkkaan meriveden hyväilemäksi.

2_1
Vilvoittelua pienessä poukamassa, taustalla uljas Telendosin saari. © Reetta Näätänen

 

Kun vilvoittelun jälkeen lähti kipuamaan jyrkkiä mäkiä ylöspäin, alkoi hiki taas virrata ja olikin hyvä syy pysähtyä italialaispariskunnan pitämään gelateriaan jäätelölle. Muutkin ruuat ovat Masourissa olleet äärimmäisen hyviä, tuoreista raaka-aineista valmistettuja. Söin mm. elämäni ensimmäisen kerran miekkakalaa. Tonnikala on myös suosittua, ja eräässä ravintolassa tonnikalafileitä tuotiin ennen valmistusta näytille. Myös muita paikallisista vesistä nostettuja kaloja oli runsaasti tarjolla, ja niitä esiteltiinkin tarjottimella.

Kokeilin yhtenä iltana lampaanlihapataa, kleftikoa. Se oli todella maukasta ja täyttävää! Kalymnosilaisesta keittiöstä löytyy myös pari omintakeista juustoa sekä alunperin pesusienisukeltajille valmistettuja liharuokia.

2_2
Telendos iltavalaistuksessa. © Reetta Näätänen

 

Eräänä päivänä lähdimme aivan Masourin kylän edustalla sijaitsevalle Telendosin saarelle. Saarta leimaa sen keskellä sijaitseva jyrkkä kalliovuori. Venematka nopealla paatilla kesti rapiat viisi minuuttia. Saarella on vain yksi kylä, jossa on muutama ravintola ja jokunen hotelli.

Turkoosi meri houkutteli melomaan, joten vuokrasimme pulleat lautta-malliset kajakit ja lähdimme katsastamaan Telendosin rannikkoa. Bongasimme jonkinlaisen muinaisen raunion sekä veden  täyttämän luolan. Veden kirkkaus jaksoi hämmästyttää – vielä todella syvälläkin pohja näkyi selvästi!

2_3
Turkoosi meri jaksoi hämmästyttää. © Reetta Näätänen

 

2_4
Melojia Telendosin kiipeilypaikan edustalla. © Reetta Näätänen

 

Melonnan jälkeen pysähdyimme syömään erääseen rantakujan ravintolaan, joka mainosti kalaruokiaan. Ravintolan omistaja oli herttainen ja iloinen, puhelias mies, ja suositteli isänsä aamulla pyytämää kalaa. Kalan nimen hän tiesi vain kreikaksi, ja se oli kuulemma halpa kala, ei A-luokkaa. Matkaseurueessa kalan valinneet kiittivät onneaan, sillä se oli uskomattoman herkullista! Kala oli paistettu kokonaisena ja päälle ripoteltu ainoastaan yrttejä, sipulia ja sitruunaa.

2_5
Vastapyydettyä kalaa tarjolla! © Reetta Näätänen

 

Ravintoloitsijan kanssa rupatellessa kävi ilmi, että seurueemme koostuu muusikoista, ja kysyimme, osaisiko hänkin soittaa jotain. Mies kipaisi sisälle ja ilmaantui muutaman sekunnin kuluttua mukanaan pikkiriikkinen mandoliinin näköinen perinnesoitin baglamás. Kun kaivoimme innoissamme kameroita esille, hän kauhistui, ja pyysi ettemme ainakaan kuvaisi videota! Hän oli koko vuonna ehtinyt harjoitella soittamista vain kerran.

Mies esitti haikean laulun heilansa toisen matkaan menettäneestä miehestä. Musiikissa oli selvästi turkkilaista vaikutusta – Turkin rannikkohan näkyykin Kalymnokselle asti. Vielä toisen kappaleen esitettyään yksityinen konserttimme sai luvan päättyä. Ravintoloitsija pyysi, että ottaisimme seuraavalla vierailulla omat soittimemme mukaan, niin voisimme musisoida yhdessä.

2_6
Kalaravintolan omistaja esitti meille muutaman laulun perinteisellä baglamás-soittimellaan. © Reetta Näätänen

 

Suuntasimme loppupäiväksi Telendosin kalliokiipeilypaikkaan. Koska saarella ei ole autoja, ei ole myöskään teitä, vaan kallioille johtaa karun piikkipensaiston läpi polku. Matka kalliolle olisi paahtavassa helteessä kestänyt ainakin tunnin, mikä ei kovasti houkutellut, joten pyysimme erästä venekuskia viemään ja hakemaan meidät myöhemmin kalliolta.

Minkäänlaista laituria ei tietenkään kiipeilypaikalla ollut, ja kuski yritti pitää aallokossa venettä sen verran paikallaan, että pääsimme hyppäämään laavakivilouhikkoon. Kalliolla oli muutama ryhmä italialaisia, ja näimme alhaalla meressä rantoja pitkin sukeltavia snorklaajia.

2_7
Meressä vilvoittelevia kiipeilijöitä. © Reetta Näätänen

 

2_8
Italialaisia kiipeilijöitä. © Reetta Näätänen

 

2_9
Snorklaaja tutkiskelee Telendosin rantoja. © Reetta Näätänen

 

Muutaman tunnin kuluttua venekuskimme haki meidät sovittuna ajankohtana pois, ja pääsimmekin samalla kyydillä näppärästi Kalymnoksen satamaan asti. Saarten välillä kulkee puolen tunnin välein edullinen laivakyyti, mutta varsinkin isommalla porukalla kyydin vuokraaminen omalla aikataululla ei tule juurikaan kalliimmaksi.

Kirjoita kommentti!