Poon Hill Trek: Jhinu 1730m – Ghandruk 1940m
Aamukylvyn ja aamiaisen jälkeen palasimme tunnin verran samaa reittiä, kuin olimme edellisenä päivänä kulkeneet. Päästäkseen Jhinuun ja sieltä pois on laskeuduttava joenuomaan ja ylitettävä koski pikkuisia puusiltoja pitkin (tilanne on varmaankin monsuuniaikaan mielenkiintoisempi), ja sen jälkeen kiivettävä armoton mäki.
Syvän rotkon yli oltiin rakentamassa uutta riippusiltaa, että kulkeminen helpottuisi edes vähän. Olin edellisenä päivänä kiinnittänyt huomiota pariin valtavaan vaijerikelaan, jotka paikalle oli kuljetettu, sekä rotkon kummallakin puolella käsin kiviä asetteleviin työmiehiin. Heillä oli jopa kypärät päässä – moista työturvallisuutta en olekaan aiemmin Nepalissa huomannut noudatettavan! (Vaikka kypärästä tuskin olisi kauheasti iloa, jos sattuisi luiskahtamaan ammottavaan rotkoon, jonka äärellä miehet työskentelivät…)
Kävelimme työmaan ohi uudestaan, ja aloin pohtia, millä konstilla lähes käsivarren paksuiset vaijerit on hilattu polun varteen. Ja kuinka ihmeessä silta oikein viritetään usean sadan metrin päähän vastarannalle? Helikopterin avulla kenties? Väärin. Helikopteri ei pysty kannattelemaan moista painoa, joten koko homma hoidetaan käsipelillä. Haluaisinpa tosiaan nähdä, kuinka vaijerit saadaan viritettyä rotkon toiselle reunalle!
Tovin käveltyämme tuli vastaan mies, joka huuteli mennessään jotain. Vastaan oli kuulemma tulossa kuljetus, jota piti väistää. Samassa Ngima jo kehottikin meitä kiipeämään polun jyrkälle penkereelle odottamaan ohi kulkevaa letkaa: siinä sitä kaapelia nyt vietiin! Puolen kilometrin mittaista teräsvaijeria kantoi useampi sata miestä olkapäällään. Homma näytti todella raskaalta. Kaapeli oli pehmustettu jokaisen kantajan kohdalta, ja kommunikaatio mutkaisella polulla hoidettiin huutamalla: kun letkan keulasta kuului pysähdyskäsky, jokainen toisti sanoman välittömästi seuraavalle, ja niin letka pysähtyi pitämään taukoa.
Miesten ilmeet kertoivat, että puhtoiset turistit voisivat mieluusti osoittaa kameroillaan johonkin muualle. Tämän sillan materiaalit oli saatu lahjoituksena ulkomailta sillä ehdolla, että rakentaminen hoidettaisiin ilmaiseksi lähiseudun asukkaiden toimesta. Jokainen lähikylien aikuinen oli luvannut yhden kokonaisen työpäivän siltatalkoisiin. Jouduin liikutuksen valtaan: silmien edessä konkretisoitui, että kaikki rakennelmat, joita täällä näkyi, oli todellakin rakennettu ilman työkoneita.
Kun ensimmäinen kaapeli oli ohittanut meidät, vastaan tuli nainen kantaen selässään kokonaista vaatekaappia. Sitten tuli vielä toinen kaapelikuljetus, tällä kertaa mukana oli naisia ja nuoria tyttöjäkin. Ohuempaa kaapelia oli niputettu useampi yhteen, mutta se oli yhtä pitkä kuin edellinen. Tämä kaapeli ei ilmeisesti ollut yhtä raskas, koska laulu raikasi sitä kantavien suusta. Pidimme lepotauon kohdassa, johon autotie ulottui. Maahan oli aseteltu valmiiksi seuraava kaapeli, ja lisää kantajia kokoontui hiljalleen paikalle. Matkaa siltatyömaalle oli patikkapolkua pitkin varmaankin muutama kilometri. Tässä oli elämystä kylliksi meille pullamössövaeltajille: perspektiivi oman elämän helppouteen kasvoi taas roimasti.
Kaunis maalaiskylä Ghandruk
Päivän etappimme Ghandruk alkoi olla jo lähellä. Neljä vuotta sitten edellisellä Nepalin-vaelluksella tie oli vielä kaukana Ghandrukista, mutta nyt sinne pääsi tien päätepisteestä varsin lyhyellä kävelymatkalla. Alkuperäinen kävelypolku oli jyrätty tien tieltä, ja Ngimakin joutui varmistelemaan paikallisilta, oliko rinteessä näkyvä kaivinkoneella katkaistu polku tosiaan se, joka johtaisi kylään.
Iltapäivä tuntui tukahduttavan kuumalta, vaikka oli tammikuu (varmaan lähinnä siksi, että olimme hytisseet melkein viikon paljon kylmemmissä lukemissa ylempänä vuorilla). Satun oli edelleen vaikea hengittää pari päivää aiemmin koetun keuhkoödeemän jäljiltä, ja pidimme vauhdin hyvin hitaana. Saavuimme Ghandrukin idylliseen gurung-kylään iltapäivästä. Kylä oli paljon suurempi, kuin edelliseltä reissulta muistelin!
Tämänkertainen hotellimme oli kylän uudella puolella. Odotimme jonkin verran innokkaasti internet-yhteyttä: Ghandrukissa oli vanhan muistin mukaan ihan hyvin toimiva wifi joka paikassa. Olimmekin olleet jo useamman päivän pimennossa, sillä minunkaan nepalilainen data-sim-korttini ei ollut löytänyt kunnollista kenttää pariin päivään (mitä nyt matkan varrella puhelimeen kilahti muutama viesti). Kuinka ollakaan, koko Ghandrukista olivat kuitenkin sähköt poikki jo ties kuinka monetta päivää, eikä edes akkuja voinut ladata…
Lähdimme pienelle kävelykierrokselle ihailemaan kylän vanhaa osaa. Aloitimme lempipaikastani, gurungien pukumuseosta, jossa sai kokeilla päälleen aitoa gurungien kansallisasua! Koska sähköjä ei ollut, oli pukeutumishuone pimeä, mutta meille löydettiin onneksi kutakuinkin sopivat vermeet, vaikka olimme jättiläisiä gurungeihin verrattuna.
Gurungien asuun kuuluu tumma, ruudullisesta paksusta kankaasta tehty kietaisuhame, joka sidotaan vyötäisille tukevalla huivilla. Takamuksen peitoksi asetetaan vielä musta, samettinen liina. Paitana käytetään useimmiten punaista (tai muun väristä, kiiltosilkkistä tai kuvioitua) toppia. Olalle kietaistaan suorakulmaisesta kankaasta ommeltu ”viitta”, jonka päälle asetellaan vielä taiteltu huivi. Lopputulos muistuttaa etäisesti irrallisista osista koottua intialaista saria, mutta soveltuu paremmin kylmään vuoristoilmaan ja pysyy päällä tukevammin! Ilmeisesti vaatekappaleiden värit voivat vaihdella kylästä ja kenties henkilön sosiaalisesta asemasta riippuen, mutta en valitettavasti saanut tähän tarkempaa selvitystä.
Tyypillisin asuste, mistä gurungit tunnistaa, ovat pitkät vihreät kaulakorut (voidaan kietaista myös olalle). Kaulakoruja on monta kerrosta, osa punertavista ja turkooseista isoista kivistä tai kolikoista valmistettuja. Suuret korvakorut ja päähän sidottu huivi kuuluvat myös asiaan. Miesten asu on tietysti paljon simppelimpi: lyhyt valkoinen kietaisuhame, paitapusero ja selässä reppuna toimiva ristiin kiedottu valkoinen kangas. Päässä on musta topi-hattu ja olalla mahdollisesti ruudullinen huivi. Perinteinen khukri-veitsi vyötäisillä tuo lisäuskottavuutta.
Paikalla oli myös kathmandulainen isä, jonka poika puettiin perinneasuun. Siinä sitten poseerasimme yhdessä – nepalilaisisän mielestä eurooppalaiset gurung-vermeissä taisi olla enemmän kuvaamisen arvoista, kuin oman pojan ikuistaminen…
Seuraavana oli vuorossa gurungien elämää esittelevä museo, jossa valojen puuttuessa yritimme tihrustaa historiallista esineistöä kännykän lamppujen valossa. Kävelimme läpi kylän idyllisen vanhan osan, ja yritimme valokuvata taloja diskreetisti suututtamatta talojen väkeä (paikalliset ovat kuulemma viime aikoina olleet jo hiukan näreissään turisteista…). Ghandrukista on autotien myötä tullut suosittu turistikohde nepalilaistenkin keskuudessa, ja kylä esiintyy lähes jokaisessa (ainakin gurungin-kielisessä) nepalilaisessa musiikkivideossa.
Gurungit (omalla kielellään ”tamu”) ovat tunnettuja kurinalaisuudesta ja siisteydestä. Ghandrukin kadut ovatkin huomattavat puhtoiset, kiveykset tarkasti aseteltuja ja lähes joka talon pihalla suoritetaan jonkin sortin nikkarointia, puhvelin pesua tai muuta askaretta. Gurungit ovat perinteisesti maanviljelijöitä, ja pitävät suuressa arvossa puhveleitaan, joita käytetään maatöissä pellolla. Perheet säilyttävät puhvelinsa kotonaan, ja välillä talojen pihoille kurkistaessa karjasuojasta tuijottaakin lempeä eläin suurilla silmillään. Gurungit ovat olleet Britannian gurkha-armeijan kysytyimpiä sotilaita juuri sisukkuuden ja kurinalaisuuden ansiosta.
Illalla meitä odotti hotellissa yllätys, kun valot yhtäkkiä syttyivät koko kylään, ja internet alkoi toimia! Satun kännykkä oli ollut toisesta matkapäivästä asti jumitilassa, kun se oli alkanut päivittää itseään heikon wifin turvin, eikä sitten saanutkaan päivitystä valmiiksi. Puhelin ei suostunut aukeamaan ennen päivityksen loppuunsaattamista – edes kamera ei ollut käytettävissä! Tästä opimme, että kannattaa ottaa automaattiset päivitykset pois ennen siirtymistä epämääräisten nettiyhteyksien äärelle, ja pitää mukana vähintään varakameraa! 😉
Lue tarinan edellinen osa tästä.
Vaellusretkemme Poon Hill -osuus (Low Camp – Ghandruk – Poon Hill) videona:
