Koillis-Kioton temppeleitä ja puutarhoja, osa 1

Asustelin kymmenen päivää pienen kävelymatkan päässä useista Kioton upeimmista temppeleistä Ga-Jyun –nimisessä majatalossa. Tällä kertaa olin kerrankin päättänyt kierrellä Kiotossa sen kummemmin suunnittelematta, olihan tämä jo kuudes kertani kaupungissa. Majataloni sijainti oli oivallinen ajatellen temppeleissä ja vuorilla käyskentelyä!

Ga-Jyun oli hyvin sympaattinen budjettimajataloksi lukeutuva asumus: kadun toisella puolella, päärakennuksessa, oli naisten ja miesten makuusalit, joissa majoittuminen olisi ollut hyvin edullista. Kaipasin kuitenkin omaa rauhaa, joten olin röyhkeästi varannut itselleni 3 hengen huoneen, koska tiesin, että japanilaisten tatamihuoneiden ilmoitettu koko on länsimaisessa mittapuussa todella pieni. Lisäksi seurakseni oli tulossa ystävä Sapporosta kolmeksi päiväksi, joten hän mahtui hyvin samaan huoneeseen. Majatalon kolme yksityistä huonetta sijaitsivat kadun toisella puolella olevassa upouudessa omakotitalossa. Minulla oli käytössäni talon koko alakerta suihkuineen ja vessoineen (pikkuinen yhteiskeittiö sijaitsi yläkerrassa), ja vieläpä pieni terassikin, joten laadussa ei todellakaan ollut valittamista!

Majataloa piti pitkään Brasiliassa asunut japanilainen jalkapallofani Ichiro naisystävänsä kanssa. Talossa pyöri myös Ichiron koira, shibainu Jiro. Edulliseen majoitushintaan sisältyi mittava kotitekoinen aamiainen, joka oli myös ehdoton plussa!

Shōren-in

Heti ensimmäisenä aamuna päätin karistaa jetlagin ampaisemalla majataloni takaa löytyvään temppeliin. Olin heti avaamisajan jälkeen paikalla, eikä muuta porukkaa ollut vielä tungokseksi asti. Shōren-in on yksi Kioton viidestä monzeki-temppelistä, mikä tarkoittaa, että sen pääpappina on toiminut keisarillisen perheen jäsen. Shōren-in perustettiin 1100-luvulla alun perin keisari Toban pojan asumukseksi, kun tämä opiskeli papiksi läheisessä Enryaku-ji –temppelissä. Sittemmin Shōren-in muutettiin itsenäiseksi temppeliksi, mutta se sai toimia vielä kerran residenssinä 1700-luvulla, kun eräs keisarillisen perheen prinsessa joutui evakkoon tulipalon vuoksi.

Temppelin ensimmäinen rakennus, Kachō-den, yllättää voimakkailla fusuma-liukuovien lootuskukkamaalauksillaan. Ne ovat kiotolaisen artistin Kimura Hidekin (taiteilijanimeltään Ki-Yan) käsialaa ja moderni lisä temppelin sisustukseen. Rakennuksessa on seesteiseen puutarhaan avautuva terassi. Puutarhassa on lampi, Ryuujin-no-ike (Lohikäärmelampi), joka on tunnetun maisemasuunnittelija Sōamin käsialaa 1500-luvulta.

Varsinainen temppelirakennus, Shin-den, seisoo keskellä aluetta, mutta rakennusten välillä pääsee kulkemaan sukkasillaan katettuja käytäviä pitkin. Näitä kävelysiltoja juuri rakastan japanilaisissa temppeleissä: rakennukset on sulautettu ympäröivään luontoon, eikä eristetty siitä. Alueen kulmassa on pienen ylämäen päässä vielä pikkuinen shintō-pyhäkkö Hiyoshi Jinja.

Tämä kaunis, pieni temppelialue tarjosi juuri sitä, mistä olin haaveillut edelliset puoli vuotta: pakahduttavan kaunista japanilaista estetiikkaa yhdistettynä rauhallisuutta huokuvaan tunnelmaan!

Murin-an

Kävelyetäisyydellä majapaikastani oli myös kaunis puutarha ja historiallinen residenssi Meiji-kaudelta, 1800-luvun lopulla rakennettu Murin-an. Se on nimetty virallisesti Japanin ”Place of scenic beauty” -listalle, ja paikka on todella näkemisen arvoinen. Pääministeri Yamagata Aritomo oli rakennuttanut sen asumuksekseen.

Hän oli hyvin ihastunut perinteiseen japanilaiseen maisema-arkkitehtuuriin. Puutarha on toteutettu shuzan-tyylillä: takana siintävät Kioton itäiset vuoret ovat maiseman pääelementti. Puutarhassa on myös pieni puro, joka saa vetensä Biwa-järveltä asti. Myös länsimaisia elementtejä, mm. nurmikkoa, on käytetty maisemassa, olihan Meiji-kausi vahvaa eurooppalaistumisen aikaa. Murin-anin päärakennus on rakennettu länsimaiseen tyyliin, mutta tiluksilta löytyy myös perinteinen teehuone, josta on näkymä puutarhaan. Teehuoneeseen ei harmillisesti pääse sisään, mutta matcha-teetä tarjoiltiin toisessa päärakennuksessa.

Kimonossa budjetilla

Olin tälläytynyt Murin-an –vierailullani kimonoon. Kiotossahan lähes kaikki kimonoon pukeutuneet ovat turisteja (harvat työasuna kimonoa käyttävät tunnistaa vaatteen hillityistä väreistä ja siitä, etteivät he hillu selfie-keppien kanssa), niin tietysti myös minä, mutta koska satun omistamaan melkoisen kokoelman kimonoita ihan omasta takaa, olin päättänyt roudata mukanani oman kimonon ja pukea sen itse, kun kerran osaan.

Noh, pakkailuvaiheessa sitten huomasin, etten saa kimonoa millään tungettua matkatavaroihini (kyseinen vaateparsi nimittäin sisältään pienen matkalaukun verran aluskerroksia ja muita vermeitä). Kun pääsin Kiotoon, alkoi tietysti harmittaa, koska en toisaalta raaskinut kimonoa vuokratakaan, kun vuokrakimonoiden räikeät kuosit eivät erityisemmin miellyttäneet ja olisin voinut hoitaa pukeutumisen itse.

Heti ensimmäisenä päivänä kuitenkin tulin eksyneeksi kimonoita myyvään second hand –kauppaan, ja sieltä tarttui mukaan jälleen uusi kimono, päivää myöhemmin myös obi-vyö. Koska minulla ei ollut mukana aluskerroksia, en voinut kuitenkaan pukea asua. Apu löytyi sattumalta läheltä: majatalon vanhempi rouva antoi lainata omia kimonon aluskerroksiaan sekä tarvittavia nyörejä ja kenkiä. Hän vaikutti hyvin epäileväiseltä, kun kerroin, että aion pukea kimonon yksin päälleni. Lupasin tulla näyttämään lopputulosta, ja kun saavuin, hän oli silminnähden yllättynyt, eikä keksinyt korjattavaa pukeutumisestani.

Kipitin siis Murin-aniin kimono ylläni, ja olin vieläpä saanut seuraksi samasta majatalosta bongatun toisen suomalaisen. Hänet sitten yhytin valokuvaamaan itseäni. Budjettimatkalaisen tee-se-itse -versio kimonoelämyksestä!

Upeaa puutarhaa ihailtuamme päätimme juoda matcha-teet, kun kerran lyhyt teeseremonia oli tarjolla. Opastin toista suomalaista teemaljan kääntelystä ja muista yksityiskohdista, mutta teetarjoilussa avustava mies toppuutteli minua ja ihmetteli pedanttisuuttani. Muutaman sanan vaihdettuamme huomasimme, että meillä oli yhteisiä ystäviä! Nuori mies oli opiskellut Urasenken teeseremonia-ammattioppilaitoksessa samaan aikaan kuin eräs suomalainen ystäväni teeharrastuspiireistä. Pieni on tämä maapallomme!

Tutustu myös suosikkitemppeleihini Länsi-Kiotossa.