Rio Fitz Royn ja Laguna Torren rannoilla
Bussimatka El Calafatesta El Chalteniin kesti kolmisen tuntia ja kulki pitkin Lago Argentinon, Lago Viedman ja Rio Fitz Royn rantoja, halki Patagonian steppen. Maisema muistutti hieman Mongolian ylänköjä – loputtomasti tasaisen karuja, puuttomia laaksoja ja jääkauden jälkeensä jättämiä moreeniharjuja. Muutamia matalia pensaita lukuunottamatta tuossa tuulenpyyhkimässä maisemassa ei kasvanut juuri mitään.
Tien varsi oli kuitenkin täynnä elämää. Näin ensimmäisen Patagonian harmaaketun jo heti alkumatkasta. Ohi kiitänyttä bussia hätkähti muutama nandu, paikallinen lentokyvytön harmaan pörheä strutsilintu. Tietä reunustaneen aidan seipäillä istui ylväitä haukkoja, ja muuten niin harmaata maisemaa värittivät steppen halki juoksevat laumat laamansukuisia, oranssinsävyisiä guanacoja.
Saavuttuamme El Chalteniin heitimme rinkat selkään ja aloitimme vaelluksen kohti Laguna Torrea. Vaellusreitti alkoi El Chaltenin kylän kaakkoiskulmasta ja kulki pitkin Rio Fitz Royn kuluttamaa joenuomaa halki osittain kelottuneiden, magellaanisten pyökkimetsien. Sää oli aurinkoisen tyyni, kuin unelma, mutta edessämme siintäneet vuorenhuiput Cerro Torre ja Monte Fitz Roy pysyivät visusti pilvien peitossa.
Ensimmäistä leiriämme Rio Fitz Royn rannalla vartioi valpas haukka. Paikka oli suojaisa, piilossa Patagonian hyytäviltä tuulilta, mutta vain hetken matkan päässä Laguna Torresta, Cerro Solon takaa avautuvan massiivisen Glaciar Torren sulamisjärvestä. Pilvien ympäröimä Laguna Torre oli karun harmaa, mutta sen rannalla sinisenä hohtanut lohkare murtunutta jäätikköä oli uskomattoman kaunis, kuin jäästä veistetty ruusu.
Ps. Pahoittelen matkapuhelimella otettuja kuvia, mutta laadustaan huolimatta ne tarjonnevat palan Patagonian tunnelmaa.
