Vaeltaminen Torres del Painen kansallispuistossa
Torres del Painen alueen suosituimpia vaellusreittejä ovat reilun sadan kilometrin mittainen Full Circuit, meidän kulkemamme hieman lyhempi Torres del Paine ”W” (jonka polut vievät vaeltajan suosituimpien kohteiden äärelle) sekä päivän, parin retket Torres del Painen näköalapaikalle tai Glaciar Greylle. Full Circuitin ja ”W”:n yhdistelmä kattaa miltei koko upean puiston, kulkien liki 120 kilometrin matkan pitkin Torres del Painen polkuja.
Liikuimme oman teltan kanssa ja kannoimme suklaalevyä ja pientä punaviinipulloa lukuunottamatta kaikki ruuat Puerto Natalesista. Torres del Painessa voi kuitenkin vaeltaa myös siten, että nukkuu ja syö retkeilymajojen tapaisissa refugioissa. Ainakin Verticen ylläpitämät Lago Greyn ja Lago Pehoen refugiot sekä Fantastico Surin ylläpitämä Los Cuernosin refugio vaikuttivat siisteiltä. Refugiot muistuttivat hengeltään Suomen ja Ruotsin Lapin pieniä tunturihotelleja, Lago Pehoen refugio olikin kuin Kebnekaisen tunturiasema. Sesonkina refugiot on hyvä varata etukäteen.
Torres del Painen alueella telttailu ja varsinkin tulen tekeminen on tarkoin vartioitua. Puisto toipuu edelleen erään epäonnisen tsekkiläisen vaeltajan aiheuttamasta, laajan alueen pyökkipuut tuhonneesta metsäpalosta, ja telttailu ja ruuanlaitto on sallittua vain merkityillä paikoilla. Me ajoitimme päivämatkat siten, että Greyn jäätikköä lukuunottamatta nukuimme ilmaisilla leiripaikoilla, mutta myös refugioiden yhteydessä telttailu on sallittua pientä maksua vastaan. Silloin saa käyttöönsä yleensä paremmat saniteettitilat sekä suojaisan keittokatoksen vesipisteineen.
Infrastruktuuri aluella on hyvä, bussit kulkevat joko Laguna Amargan kautta Hostel Las Torresiin tai Lago Toron rannalla olevaan puistohallintoon, Administracioniin. Lisäksi ainakin Lago Pehoen tai Lago Greyn halki pääsee kulkemaan veneellä. Kaikilta Torres del Painen kansallispuistoon tulijoilta peritään pakollinen 18 000 peson (noin 30 euron) puistomaksu, josta saadut tulot käytetään kansallispuiston ylläpitoon sekä luonnonsuojeluun.
Me vaelsimme ”W”:n lopulta aiotussa kuudessa päivässä. Matkaa taitoimme yli kahdeksankymmentä kilometriä, joista noin kymmenen Valle de Francésissa ilman rinkkoja. ”W”:n arvioitu kesto on viisi päivää, mikä vaatii laivamatkan joko Lago Pehoelta tai Greylta. Osa päivämatkoistamme ylitti kaksikymmentä kilometriä, ja vaelluskengätkin hajottanut uurastus palkittiin Puerto Natalesissa herkullisella kiviarinapitsalla sekä paikallisella artesaanioluella.
