Selviytymisopas Japaniin matkustavalle

Japani on eräs maailman turvallisimmista maista, täynnä historiallisesti upeaa nähtävää, omintakeista kulttuuria ja kielen mennessään vievää ruokaa. Vaikka Japanissa varmasti pärjää mukavasti tuntematta kulttuuria ja kieltä lainkaan, muutamat asiat saattavat ensikertalaiselle aiheuttaa päänvaivaa. Seuraaviin seikkoihin varautuminen etukäteen tekee matkastasi helpomman.

JUTTUA ON PÄIVITETTY ELOKUUSSA 2026.

1 Raha

Luottokortilla maksaminen yleistyi Japanissa paljon myöhemmin kuin Euroopassa. Pandemian myötä fyysisestä rahan käsittelystä kuitenkin haluttiin eroon, ja kortilla maksaminen onkin nykyisin yleistä, mutta ulkomaisten debit-korttien kanssa saattaa olla edelleen yhteysongelmia. Käteistä kannattaa pitää mukana joko jeneinä tai euroina (valuutanvaihtopaikkoja löytyy suurista kaupungeista ja pankeista), sillä sitä tarvitsee usein ravintoloissa tai pienemmissä putiikeissa sekä liikennevälineiden lippuja ostaessa. Käteistä voi myös nostaa luottokortilla (huomioi oman pankkisi käteisnostoveloitukset), mutta vaikka melkein kaikissa käteisautomaateissa on Visan tai MasterCardin logo, niistä saa rahaa ainoastaan japanilaisilla korteilla. Ulkomaiset luottokortit käyvät varmuudella vain postitoimistoista löytyvissä käteisautomaateissa sekä Seven Eleven –marketeissa. Seven Eleven Bankin automaatteja löytyy myös muualta kuin ao. kaupoista, ja niiden kurssi on usein edullisempi kuin rahanvaihtopisteissä (muista valita nostovaiheessa Japanin jenit veloitusvaluutaksi eurojen sijaan). Taskuvarkaudet ovat lähes olematon ilmiö Japanissa, joten käteisen pitäminen mukana on turvallista.

2 Sähkö

Japanissa on 110V jännite, ja sähkötöpselit poikkeavat eurooppalaisista. Elektronisten laitteiden lataus onnistuu hankkimalla pistokkeeseen sopiva adapteri, eikä erillistä muuntajaa tarvita, sillä pienelektroniikka toimii yleensä 110-230V jännitteellä (tämä kannattaa tietysti tarkistaa laitteen laturista). Hiustenkuivaajat, vedenkeittimet ja muut isommat laitteet kannattaa jättää kotiin, sillä ne eivät toimi ilman muuntajaa Japanin sähköjännitteellä.

Tätä juttua kirjoittaessa vuonna 2017 ilmeni, että useissa suomalaisissa kaupoissa (mm. Clas Ohlson, Prisma) myydään kolmepiikkistä adapteria väärällä informaatiolla: paketissa väitetään, että kaksi litteää ja yhden pyöreän piikin käsittävä adapteri toimii Japanissa, mutta ei se toimi!

(Myönnettäköön, että olen nähnyt muutaman konserttisalin lavan takana jollekin jättimäisille ämyreille tarkoitettuja super-pistokkeita, joihin menee kolmepiikkinen versio, mutta yhdessäkään kodissa tai hotellihuoneessa ei kolmereikäistä pistoketta ole näkynyt.)

3 Ravintolat, syöminen

Ehkä tunnetuin Japanin ihme ruokakulttuurin saralla on annosten autenttisen näköiset muovimallit ravintolan ikkunassa. Tämä on kieltä osaamattomalle erityisen näppärää, koska ruokalistaa ei välttämättä ole saatavilla englanniksi. Muovimalleista ei tosin välttämättä aina voi päätellä, mitä ruoka sisältää. Ravintolakeskittymiä löytyy etenkin maan alta: isojen metroasemien sekä maanalaisten ostoskeskusten liepeillä on yleensä food garden, jossa on kymmenittäin edullisia, mutta korkeatasoisia ravitsemusliikkeitä.

Useissa ravintoloissa pöydässä sijaitsee kutsunappi, josta painamalla tarjoilija singahtaa paikalle. Pöytäseurueen lasku säilytetään pöydässä, ja jos tekee lisää tilauksia, ne lisätään samaan paperiin. Vihreää tai paahdettua teetä ilmaantuu pöytään pyytämättä, eikä siitä veloiteta erikseen. Kun ruokailu lopetetaan, otetaan lasku mukaan ja kipitetään ovella sijaitsevalle kassalle maksamaan. Juomarahaa ei jätetä; tipin jättäminen saatetaan kokea kiusalliseksi ja se voi aiheuttaa työntekijöille ongelmia.

Kasvisruokavalio on edelleen Japanissa sen verran vieras ilmiö, että konseptia ei välttämättä ymmärretä. Kasvisruoaksi käsitetään ylipäätään ruoka, jossa on kasviksia – ne on mahdollisesti päällystetty jauhelihalla tai pihvillä. Punaisen lihan välttäminen onnistuu vielä helposti, mutta kalaa on ihan joka paikassa. Mikäli ei voi / halua syödä kalaa, saattaa elämä käydä hankalaksi: dashi –liemi (bonito-kalasta keitetty uute) on lähes jokaisen japanilaisen ruoan perusta, oli kyseessä kala-, kasvis- tai liharuoka. Jos sinulla on kala-allergia tai keliakia, kannattaa pitää mukana japaninkielistä paperia, jossa asia selostetaan, jotta väärinkäsityksiä ei synny (ainakin keliakialiiton sivuilta tällainen on mahdollista printata). Vaikka vegaanius nykyisin tunnetaan Japanissa, on suositeltavaa perehtyä mahdollisiin ruokapaikkoihin jo ennen matkaa, koska niitä ei ole kovin tiheässä – lue lisää Vegan survivor guidesta.

Puikoilla syöntiä kannattaa hiukan harjoitella etukäteen. Etenkin limaisten nuudelien metsästäminen saattaa osoittautua haastavaksi. Puikoilla ei saa koskaan keihästää ruokaansa, mutta niillä voi painellen pilkkoa esimerkiksi kalan pienemmiksi palasiksi. Ruoka on kyllä lähtökohtaisesti paloiteltu valmiiksi puikoilla syötäväksi.

Mikäli haluaa kokeilla hihnalla liukuvien sushi-palasten syöntiä, suunnaksi on otettava kaitenzushi –ravintola. Hihnan viereltä etsitään istumapaikka ja aletaan poimia edessä viilettäviä pikkuannoksia nautittavaksi. Teetä, soijakastiketta ja säilöttyä inkivääriä voi vapaasti nauttia ilman lisämaksua. Lautasen väri kertoo kunkin annoksen hinnan (värikoodisto on nähtävillä jossain näkyvässä paikassa). Halvimpia ovat munakas- ja kasvistäytteiset sushit, kalleimpia tietyt tonnikalan osat ja muut harvinaisemmat kalat. Lautaset kerätään pinoksi, ja aterioinnin lopuksi tarjoilija laskee ne ja kertoo aterian hinnan. Tosiammattilainen ei kuitenkaan kelpuuta jo ties kuinka kierrosta pyörineitä sushi-palasia ruuakseen, koska ne  ovat armotta vanhentuneet, vaan tilaa listalta tuoreita annoksia karjaisemalla kokille tilaus kuuluvasti, kirjoittamalla se pikku lappuselle, joita pöydässä on valmiina, tai nykyisin (2026) yleistyneellä käytännöllä: tehden tilaus pöydässä olevasta tabletista.

Suurien tavaratalojen (Mitsukoshi, Isetan, Daimaru jne.) kaksi maanalaiskerrosta on yleensä varattu kulinarismille. Sieltä voi ostaa pikku purtavaa vaikka hotellihuoneeseen. Vaikka mitään ei aikoisi ostaakaan, ruokakerroksissa riittää sen verran ihmeteltävää, että suosittelen vierailua ihan vaan nähtävyyden katseluna! Mikäli osut paikalle juuri ennen kaupan sulkemisaikaa, valmisannosten hinnat alkavat tippua noin 10 minuuttia ennen sulkemista. Suosikkiannostaan voi kytätä vielä viime minuuteille, ja kun hinta on laskenut puoleen, annos napataan mukaan ja juostaan kassalle. Hyvässä lykyssä hinta on entisestään laskenut ennen kuin ehätät maksaa sen!

Nuudelisoppaa (raamen, udon, soba) syödessä on kohteliasta ryystää mahdollisimman kuuluvasti. Jos suupalan saaminen suuhun lautaselta vaikuttaa yhtään haastavalta, nostetaan ruoka-astia suun lähelle, eikä kyyristytä lautasen ylle.

Japanilaiset syövät lähes kaikkea etäisestikään syötäväksi kelpaavaa. Eräs riskialttiimmista herkuista lienee pallokala, fugu, joka on tappavan myrkyllinen, ellei sitä valmisteta oikein. Pallokalaa ei myydä tavallisissa ravintoloissa, vaan tätä herkkua varten on ihan omat paikkansa, tietenkin söpöllä pallokalalogolla varustettuna. Fugua valmistavilla kokeilla pitää olla voimassa oleva lisenssi pallokalan valmistukseen.

Japanissa saattaa törmätä myös eettisesti arveluttaviin ravitsemuslaitoksiin, kuten valaan- ja delfiininliharavintoloihin. Koiraa ei kuitenkaan Japanissa naapurimaistaan poiketen syödä.

Myös kasvikunnan saralta löytyy jännittäviä tuttavuuksia, mm. nattō, fermentoituja soijapapuja ja yamaimo, usein esimerkiksi soban kanssa raastettuna tarjottavaa valkoista kuohkeaa limaa (jamssiraastetta). Nattōn makuelämys on samaa sarjaa homejuustojen kanssa: muutaman kokeilun jälkeen makuun on tottunut jo vallan mainiosti. Nattō pitää muistaa vaahdottaa syömäpuikoilla soijakastikkeen ja sinapin kanssa ennen riisin päälle kippaamista.

Alkoholia ei koskaan tule kaataa itselleen, vaan aina muille seuralaisille. ”Sake” merkitsee japaniksi yleisesti kaikkea alkoholia, mutta jos haluaa tilata meillä sakena tunnettua riisiviiniä, on japaninkielinen termi ”nihonshū” (=japaninviini). Tämä riisiviini on pitoisuudeltaan noin 15% , kun taas ulkoisesti saman näköinen shōchū on tujua 40% alkoholia. Olutta (”biiru”) juodaan yleisesti, ja siitä on tarjolla valtavasti eri merkkejä. Oma lempijuomani on kuitenkin makea luumuviini ”umeshū”, jonka voi tilata paljaaltaan (sutoreeto), jäillä (rokku) tai vedellä taikka soodalla laimennettuna (mizu-wari, sōda-wari). ”Kippis” on japaniksi ”kampai”!

Mikäli vihreä tee kiinnostaa, lue Matkaston juttu Kioton matcha-kahviloista.

4 Vessa-asioita

Vessareissuilla saattaa tulla vastaan jännittäviä kokemuksia. Japanissa vessat voivat olla mitä vaan reikä lattiassa -vaihtoehdosta täysautomatisoituun digitaalisella paneelilla varustettuun mukavuuslaitokseen. Kyykkyvessoja tapaa etenkin junissa tai tavarataloissa. Vanhempi väestö suosii kyykkyvessoja istumapönttöjen sijaan hygieniasyistä. Mikäli haluat tavaratalon vessarivistön edessä päättää etukäteen, minkä tyyliseen vessaan jonotat, japanilaisen kyykkyvessan ovessa lukee 和式 ”washiki” ja länsimaisen istumavessan ovessa 洋式 ”yōshiki”.

Täysautomatisoidut ”shower toiletit” ovat erittäin omatoimisia: useimmiten pönttö vetää itse itsensä siltä noustua. Mikäli näin ei käy, huuhtelunappula täytyy osata paikallistaa ohjauspaneelista. Hämäävästi se ei useinkaan ole isoin painike: isosta nappulasta painaessa seuraa kova veden kohinan ääni, joka peittää alleen muut häpeälliset vessa-asioinnista kuuluvat äänet, mutta mitään muuta ei tapahdu. Tätä kutsutaan häveliäisyysnappulaksi. Japanilaisilla on nimittäin tämän kyseisen toiminnon puuttuessa tapana vetää vessaa taukoamatta niin kauan kunnes asia on toimitettu, joten äänitoiminto säästää vettä. Varsinaisia huuhtelunappuloita on yleensä kaksi, toinen pikku huuhtelulle (小) ja toinen isolle huuhtelulle(大). Nämä kirjoitusmerkit kannattaa siis pistää muistiin!

Mikäli digitaalipaneelin sörkkiminen innostaa pelkkää huuhtelua enemmän, suosittelen istumaan pöntöllä mahdollisimman perillä niin että aukkoja ei jää. Paneelin nappuloista voi aktivoida erilaisia pepunpesuohjelmia. Veden lämpötilan, suihkun paineen ja suunnan voi määritellä paneelista. Jos takareunan kohdalle jää aukko, pepunpesusuihku ruikauttaa vedet kattoa kohti ja saat todennäköisesti kastuneen paidanselustan.  Automaattinen pöntönreunan lämmitin on erityisen mukava! Joissakin pöntöissä on lopuksi vieläpä föönitoiminto, eikä paperia tarvita.

Julkisissa vessoissa on usein (ei aina) paperia, mutta käsipaperia ei juuri koskaan. Kuivauskone käsille saattaa olla, mutta japanilaiset itse kantavat aina mukanaan miniatyyrikokoista neliskulmaista froteepyyhettä käsien pyyhkimistä varten. Sellainen on siis näppärä hankinta.

Tietysti myös japanilaiset hanat toimivat toisin päin kuin Euroopassa: vettä tulee, kun hanan kahvasta painaa alaspäin, ja kun vetää ylöspäin, vedentulo lakkaa. Kun ajattelemattomuuksissasi suljet hanan reippaalla painalluksella, on lopputuloksena usein märkä paita, kun vesihana ryöpsähtää täydelle paineelle.

5 Julkinen liikenne

Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Julkisilla välineillä liikkuminen on tehty näppäräksi, mikäli tietää kaupunkien ominaispiirteet metro-, juna- ja bussisysteemeistä.

Metro on ylivoimaisesti nopein tapa liikkua isoissa kaupungeissa. Tokion metrokartta voi aluksi näyttää häkellyttävältä, mutta on pienen opiskelun jälkeen oikein selkeä. Metroasemilla on yleensä lukuisia uloskäyntejä, jopa kymmenittäin (Shinjukun asemalla uloskäyntejä on 200, ja Ikebukuron asema lienee Japanin sekavin navigoitava), joten jos olet menossa ohjeiden mukaan tiettyyn paikkaan, selvitä erityisesti, mistä uloskäynnistä sinun on poistuttava maan pinnalle, sillä eri uloskäynnit saattavat olla kilometrien päässä toisistaan. Google Maps antaa nykyisin (2026) hyvinkin tarkkoja tietoja, mikä uloskäynti sekä monesko metrovaunu on otollisin nopeinta junanvaihtoa ja metrotunnelista poistumista ajatellen.

Metromatkan hinta määräytyy matkan pituudella. Yksittäiset liput ostetaan ennen matkaa automaatista, jonka yläpuolella olevassa reittikartassa näkyy piste, jossa olet nyt, ja valitsemalla kohteesi näet hinnan. Vaadittu rahamäärä syötetään automaattiin, josta saat lipun. Lippu syötetään porteissa olevaan reikään, se otetaan mukaan (älä hukkaa!) ja uudestaan ulos mennessä portin reikään (se jää koneen sisään, mikäli summa oli oikea). Jos ostit vahingossa väärän hintaisen lipun, ei huolta: ennen porteista ulos kävelyä voit syöttää lipun ”fare adjustment” –masiinaan, joka ilmoittaa, paljonko jäi maksettavaksi (liian kalliin lipun ylijäämää ei palauteta).

Saatavilla on kuitenkin roppakaupalla kaikenlaisia päivä- ja  latauskortteja, joista näppärin on SUICA-kortti (HUOM. arvolatauskortin nimi on SUICA vain Tokion alueella, mutta muilla alueilla myytävät vastaavat, esim. Pasmo, Icoca, Pitapa, Kitaca jne. toimivat myös kaikissa Japanin kaupungeissa). Se on arvolatauskortti, johon voi metro- ja juna-asemilla ladata tuhannen jenin välein rahaa. Lataus tapahtuu metroasemien automaateissa vain käteisellä! Kortista maksetaan 500 jenin pantti, jonka saa takaisin kun kortin palauttaa. Lyhyempiä visiittejä varten turisteille on lanseerattu oma Welcome SUICA, jossa ei ole lainkaan panttimaksua, mutta se on voimassa vain 28 päivän ajan. Welcome SUICAN voi ostaa vain Naritan ja Hanedan lentokentältä tai Tokion suurimmilta metro- ja juna-asemilta. Vuonna 2026 on saatavilla myös SUICA-sovellus – mutta ainoastaan iPhoneen. Android-pohjainen SUICA on myös olemassa, mutta se toimii toistaiseksi vain Japanista ostetuissa Android-puhelimissa.

SUICA toimii paikallisliikenteen maksuvälineenä useimmissa isoissa kaupungeissa ympäri Japania, mutta myös pikkuostosten maksamisessa convenient store (jap. konbini)-liikkeissä. Lue lisäinfoa täältä.

Kaupunkibussit toimivat toisin päin kuin Suomessa. Bussiin astutaan sisään takaovesta, ja samalla otetaan automaatista pieni lipuke (se kertoo, millä pysäkillä nousit sisään). Kun haluat jäädä pois bussista, kävele kuskin viereen etuovelle ja laita pikku automaattiin ottamasi lipuke ja rahalippaaseen vaadittu määrä kolikoita (kuski auttaa toivon mukaan ymmärtämään, paljonko matkasi tuli maksamaan). Mikäli sinulla ei ole tasarahaa, bussissa on myös rahanvaihtoautomaatti. SUICA toimii myös useimmissa busseissa. Bussilipulla ei yleensä ole ajallista vaihto-oikeutta, eli jos olet valinnut reitin, jossa pitää vaihtaa bussia, kummassakin bussissa veloitetaan yhden bussimatkan hinta, eikä samalla lipulla voi siis vaihtaa kulkuneuvoa. Sama sääntö pätee metroissa, mikäli liikennöitsijä vaihtuu kesken matkan. Saman yhtiön metroissa voi vaihtaa linjaa samalla maksulla, mikäli ei tarvitse kulkea välillä ulos maksuporteista.

Pitkänmatkan juniin lippu kannattaa ostaa isompien asemien lipunmyyntitiskiltä (”Midori-no-madoguchi” eli ”Vihreä ikkuna”). Vaikka lippuja saa toki myös automaateista, livenä tiskiltä ostaessa on helpompi varata esimerkiksi junavaunun takaosan paikka, johon sisältyy kookkaan matkalaukun säilytystila. Mikäli matkalaukkusi ei mahdu hattuhyllylle tai eteesi penkkien väliin, tulee varata suuren matkalaukun tila. Tätä tilaa ei saa käyttää kukaan muu kuin tilan edestä penkin varanneet matkustajat. Joka kerta olen saanut heivata kolosta jonkun vieraan ihmisen (yleensä ulkomaalaisen matkailijan) laukun, kun olen kimpsujeni kanssa tilan varannut. (Onneksi konduktöörit ovat hanakoita auttamaan väärin sijoitettujen matkatavaroiden kanssa!)

Vielä muutama vuosi sitten Japan Rail Pass oli ylivoimaisesti edullisin ja todella näppärä tapa kiertää Japania edullisesti, mutta vuonna 2024 junapassin hintaa nostettiin yhtäkkiä 170%:lla. Mikäli matkustat Japanissa hyvin pitkiä matkoja tai vaihdat joka päivä kaupunkia useamman tunnin shinkansen-matkan päähän, saattaa junapassi edelleen tulla edullisemmaksi kuin yksittäiset liput. Google Maps antaa realistisia tietoja lippujen hinnoista, joten kannattaa tehdä laskelmat, tulisiko koko Japanin kattava junapassi tai alueellinan Japan Rail Pass mahdollisesti edullisemmaksi. Junapassi täytyy ostaa ulkomailta ennen lähtöä Japaniin, passissa tulee Japaniin saapuessa olla leima ”temporary visitor” (esimerkiksi työmatkalla status saattaa olla ”entertainer” kuten vaikkapa orkesterien kiertuematkoilla) ja se aktivoidaan juna-asemalla vasta Japaniin saavuttua. Olen itse viimeksi tilannut passin Japan Experience -firmalta.

Myös pitkänmatkan bussien tarjonta kannattaa katsastaa, sillä ne ovat yleensä noin 50% edullisempi tapa matkustaa kuin juna, toki myös hitaampia. Jokaisella alueella on eri nimiset bussiyhtiöt, joten bussireittien hahmottaminen kannattaa niinikään aloittaa Google Maps -sovelluksella. Japanin pitkänmatkan bussit ovat huomattavasti suomalaisia vastineitaan mukavampia: esimerkiksi kaikki istuimet on sijoitettu yksittäin niin, että vieruskaveri ei valu nukahtaessaan syliisi. Joissakin busseissa on lentokone-tyyliin pienet televisiot sekä erilliset bussitöppöset, sekä tietysti wc. Kahden tunnin välein on vartin jaloittelu-, eväiden ostamis- ja vessatauko jollakin hyvin varustellulla michi-no-eki -tieasemalla, ja kuski laskee huolellisesti matkustajat ennen liikkeelle lähtöä.

Juniin nouseminen on tarkkaa puuhaa: kunkin junan ovien pysähtymiskohdat on maalattu laituriin, jotta junan saapuessa ei synny kilometrien juoksu-urakkaa oikealle vaunulle. Ihmiset jonottavat saapumisjärjestyksessä oman lippunsa osoittaman junanvaunun ja optimaalisen oven kohdalla. Vaikka ei VR:n sihtaustarkkuudella uskoisi, juna on mahdollista pysäyttää sentilleen siihen kohtaan, mihin oven paikka on maalattu! Jonossa etuilua katsotaan paheksuen.

Junissa ja busseissa on kännykän käyttö äänet päällä kielletty. Julkisesti puhelimeen puhumista liikennevälineessä paheksutaan, mutta äänettömällä saa toki räplätä pelejä ja nettiä. Liikennevälineissä käyttäydytään muutenkin todella hiljaisesti. Lisäksi reppu tulee siirtää vartalon etupuolelle metrossa tai bussissa seistessä.

Mikäli sinulla on valmiina osoite, mihin yrität päästä, ota huomioon, että osoite ei todennäköisesti kerro yhtään mitään paikallisillekaan. Japanissa kaduilla ei ole nimiä (poikkeuksena suurimmat tiet, ”dōri”), vaan osoitteet muodostuvat suurkaupunginosan nimestä, pienemmästä kaupunginosasta sekä numerosarjasta, josta käy ilmi kortteli ja talon numero (talot on numeroitu rakentamisjärjestyksessä eivätkä siis ole missään sen kummemmassa järjestyksessä katujen varsilla). Tämä tuottaa arvatenkin päänvaivaa myös paikallisille, minkä vuoksi eri puolilla kaupunkia on korttelipoliisin koppeja, joista voi käydä kysymässä neuvoa. Suunnistaminen tapahtuu useimmiten määränpään lähistöllä olevan merkittävän näköisen rakennuksen avulla. Tästä syystä kauppojen tai firmojen käyntikorttien takapuolella on summittainen kartta, johon näkyvät maamerkit on merkattu. Taksikuskeilla on autoissaan ohjelma, joka löytää talot numerosarjan perusteella, joten taksi on varma valinta, vaikka kävelymatka olisi lyhytkin. Google Maps tunnistaa nykyisin osoitteet kuitenkin melko tarkasti, joten sovellusta kannattaa käyttää.

6 Japanin kieli ja ääntäminen

Japanilla ei ole foneettisesti tai kieliopillisesti mitään tekemistä naapurikieliensä korean, kiinan tai mongolin kanssa. Sillä ei ole kielisukulaisia, eli japani on isolaattikieli. Japaniin on kuitenkin muinoin lainattu kiinalainen kirjoitusjärjestelmä (japaniksi kanji 漢字). Koska järjestelmä sopii huonosti japanin kieliopillisiin ominaisuuksiin, on käytössä samaan aikaan myös kaksi foneettista tavukirjoitusjärjestelmää (hiragana ひらがなja katakana カタカナ). Näitä kaikkia käytetään sekaisin ja yhdistellen, mikä tekee japanin kirjoitusjärjestelmästä maailmanhistorian monimutkaisimman.

Japani ei myöskään ole tonaalinen kieli kuten esim. kiina tai muut sinotiibetiläiset kielet, joten sen ääntäminen on suomalaiselle helppoa. Lainasanoja englannista on kuitenkin runsaasti, mutta ne äännetään japanilaisen äännesysteemin mukaan (sankyū = thank you). Usein esimerkiksi liikenteessä asemien ja kaupunkien nimet on ystävällisesti translitteroitu länsimaisille aakkosille, mutta translitterointi noudattelee useimmiten englanninkielistä äännejärjestelmää. Länsimaisille kirjaimille siirtämisessä (romanisaatio) on historian saatossa käytetty useita erilaisia järjestelmiä, ja niitä edelleen näkee käytettävän epäjohdonmukaisesti (esim. vanhassa Hepburn-romanisaatiossa pitkiä vokaaleja ei merkitä, kun taas Revised Hepburn-romanisaatiossa käytetään macron-viivoja; vrt. Tokyo – Tōkyō). Japanissa on sekä tuplakonsonantteja että -vokaaleja, mitkä suomalaiset onneksi osaavat mallikkaasti ääntää, jos ne vain on merkattu sanaan. Virhe vokaalin pituudessa muuttaa sanan merkitystä yhtä paljon kuin suomessakin (vrt. tuuli / tuli; japanissa yuki=lumi / yūki=rohkeus).

Vaikka japanissa ei siis ole tooneja eli äänen korkeuksia, paino ei silti ole aina sanan ensimmäisellä tavulla. Painottaminen väärässä kohdassa saattaa myös johtaa väärinkäsityksiin (saKE = lohi, SAke = alkoholi). Esim. aRIGAtō (kiitos), suMIMAsen (anteeksi, excuse me).

Japanin kieltä taitamattomalle korvaamaton apu on Google Lens -kääntäjä. Sovellus tulkitsee tekstiä kameran kautta, ja valitsemalla ”käännä”-vaihtoehdon saat selville valitsemallasi kielellä, mitä painetussa tekstissä todennäköisesti lukee. Tämä on näppärää esimerkiksi ruokakaupassa tuotteiden ainesosia selvittäessä.

 7 Tapakulttuuri

Japanissa ei ole tapana kätellä, ellei sitten erityisesti ulkomaalaisia odottava taho ole opetellut tämän tavan erikseen. Kumarrus tapahtuu lantiota taittaen niin, että kaula pysyy suorassa selkään nähden. Kädet pidetään limittäin sylissä tai suorana reisien kohdalla. Japanissa kämmeniä ei laiteta tervehtiessä vastakkain leuan alle. Näin tehdään ainoastaan temppelissä rukoiltaessa!

Japanissa kengät riisutaan vielä useammin kuin Suomessa. Useimpiin temppeleihin astuessa, kouluissa ja kauppojen sovituskopeissa kengät otetaan pois. Julkisissa tiloissa on tarjolla yleensä muoviset töppöset kenkien sijaan. Mikäli näet kenkätelineen ja töppösiä, riisu kenkäsi ja ota korvikkeeksi töppöset! Usein myös vessoissa on erilliset vessatöppöset, eikä niillä kuulu poistua vessasta. Hyvä vihje kenkien riisumisesta on korotettu lattia: ulko-oven edessä on yleensä matalampi tila, jossa kengät riisutaan, ja korotetulle lattialle saa astua vain ilman kenkiä. Etenkin japanilaistyylisiin huoneisiin, joissa on ruo’oista punottu tatami-lattia ei saa missään nimessä astua kenkineen.

Jos olet menossa vierailulle paikalliseen kotiin, muista viedä lahja. Pieniä suomalaisesta kulttuurista muistuttavia lahjoja on hyvä olla varuilta mukana, koska matkan varrella tulee kuitenkin kohtaamisia, joissa huomaat olevasi jollain tasolla kiitollisuudenvelassa (japanilaiset ovat mestareita pitämään huolta vieraistaan). Niistä on hyvien tapojen mukaista kiittää lahjalla.

Kaupungilla näkyy paljon ihmisiä kirurginmaskit kasvoillaan. Pandemian aikana maskit tulivat tutuksi toki Euroopassakin, mutta maskin pitämistä naamalla (ilman varsinaista syytä) pidetään Japanissa vuoden 2021 jälkimainingeissa edelleen kunnioituksena kanssaihmisiä kohtaan, joten maskeja näkee varsinkin julkisissa tilioissa käytettävän erittäin paljon. Maskeja myös löytyy joka lähtöön muotitietoisille; jos haluaa varautua seuraavaan flunssakauteen japanilaisittain, voi tuliaisiksi ostella vaikka glitter-koriesteltuja tai hempeillä väreillä väritettyjä kertakäyttömaskeja!

Käyntikortit ovat Japanissa edelleen tärkeitä uusiin ihmisiin tutustuttaessa. Käyntikortista käy ilmi henkilön asema työyhteisössään, joten tiedät, kuinka kunnioittavasti häntä pitää puhutella. Käyntikortti ojennetaan ja vastaanotetaan aina kahdella kädellä samalla kumartaen. Sitä tarkastellaan heti vastaanottamisen jälkeen, ja se saatetaan jättää esimerkiksi pöydälle näkyvään paikkaan koko tapaamisen ajaksi, tai laittaa huolellisesti lompakkoon. Käyntikorttia ei missään nimessä saa puolihuolimattomasti rutata taskun pohjalle tai muutenkaan käsitellä epäkunnioittavasti. Mikäli sinulla ei ole käyntikorttia, muista pahoitella asiaa ja silti suhtautua kunnioituksella vastapuolelta saamaasi käyntikorttiin.

8 Onsen-kylpylät

Onsen on minusta ruuan ohella parasta, mitä Japanista löytyy. Japani on tuliperäinen saari, minkä vuoksi luonnosta pulppuavia kuumia lähteitä löytyy lähes joka paikasta, mutta onsen-keskittymiä on erityisen tuliperäisillä alueilla (esim. Beppu, Kinosaki, Gero). Onsenista erotuksena suosittuja ovat myös sentō-kylpylät: niiden kuuma vesi on tavallista hanavettä, eikä siinä siis ole tuliperäisiä mineraaleja. Esimerkiksi Tokiossa tai Kiotossa kaupungista löytyvät kylpylät ovat yleisimmin sentō-kylpyjä, vaikka joskus nimessä saattaa olla silti sana onsen (esim. Kioton Funaoka Onsen on oikeasti sentō). Eri alueilla veteen on liuennut erilaisia mineraaleja, joten onsenien vesi voi olla todella eriskummallisen väristä ja tuoksuista. Kylpeminen onsenissa voi olla todella edullista, hinnat vaihtelevat noin 300 jenistä 3000 jeniin / kerta. Yleisin hinta on noin 6-10 euroa (1000-1500 JPY). Onsenissa tulee noudattaa paikallista tapakulttuuria, tai muuten tulee häätö. Tatuoinnit on kielletty, vaikka kuva olisi ihan pieni. Myös henkilöiden, joilla on jokin ihosairaus tai verenvuotoa, tulee pidättäytyä onsenista.

Naisille ja miehille on omat kylpytilat, ellei erikseen muuta mainita. Naisten pukuhuoneen tunnistaa punaisista noren-verhoista ja miesten sinisistä. Pukuhuoneessa kaikki vaatteet riisutaan ja jätetään koriin hyllykköön. Arvotavaroita varten on lukollinen lokerikko, ja avaimen voi laittaa ranteeseen tai jalkaan roikkumaan. Mikäli oma pyyhe unohtui, niitä voi vuokrata. Japanilaiset käyttävät pientä käsipyyhettä pesurättinä ja ottavat sen mukaan kylpytilaan. Iso pyyhe jätetään vaatteiden kanssa koriin.

Ennen kylpyaltaisiin menoa peseydytään huolellisesti. Peseytyminen tapahtuu pikkuisella jakkaralla istuen. Suihkut on saatettu erotella väliseinillä, ettei likavesi roisku naapurin päälle. Kun peseytyminen on suoritettu, voi siirtyä altaisiin. Niitä on normaalisti useita: lämpötilat vaihtelevat 40c-43c välillä ja joskus eri altaissa on eri mineraaleja. Parhaita ovat ulkoilma-altaat (rotenburo), mutta niitä ei välttämättä kaikissa onseneissa ole. Hiukset eivät saa koskettaa onsen-vettä, joten pitkähiuksisten tulee kiinnittää hiukset nutturalle. Myöskään pesupyyhe ei saa koskettaa vettä, joten se taitellaan pään päälle keoksi.

Japanilaiset ovat sitä mieltä, että altaasta noustua ei kannata enää käydä suihkussa, koska hoitavia mineraaleja sisältävän veden vaikutus menee hukkaan. Tästä ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa sääntöä. Onseneissa on usein myös sauna, kuiva koppi, joka on lämmitetty 100-asteiseksi, vuorattu pyyhkeillä eikä siellä saa heittää löylyä. Saunan oleellisena varustuksena on julmetun kokoinen tv-ruutu, josta katsellaan baseballia.

9 Internet

Vielä muutama vuosi sitten ulkomaalaiset turistit eivät saaneet ostaa SIM-korttia puhelimeen Japanista, mutta 2021 Olympialaisten aikaan lakia muutettiin. Nykyisin on mahdollista ostaa fyysinen SIM-kortti, mutta vain datayhteydellä – japanilaista prepaid-SIM-korttia puhelinnumeron kera on ilmeisesti edelleen hankalaa hankkia. Olenkin itse useilla reissulla vuokrannut joltakin paikalliselta firmalta kannettavan wifin (portable wifi tai pocket wifi), mutta niiden ongelmana oli nopeasti hupeneva akku ja tietysi lisätavara käsilaukussa. Teknologian kehityttyä nykyisin (2026) suosituimpia lienevät eSIM-kortit. Mikäli puhelimestasi löytyy eSIM-korttimahdollisuus, sitä kannattaa hyödyntää. Maailmalla on lukemattomia kolmannen osapuolen firmoja, jotka tarjoavat erilaisia datapaketteja vaihtelevin nopeuksin ja hinnoin. Suomalaisten kännykkäliittymien reissupaketit ovat auttamatta moninkertaisesti kalliimpia kuin nämä kansainvälisten firmojen tarjoamat sopimukset. Kannattaa siis tehdä taustatutkimusta ja hintavertailua, millainen sopimus olisi paras omiin tarpeisiin. Eri firmat käyttävät useita eri operaattoreita, joten jos viettää paljon aikaa esim. jossakin Hokkaidon maaseudulla, on hyvä tarkistaa, minkä matkapuhelinoperaattorin data on vahvinta juuri sillä alueella, ja valita sellainen dataliittymä, joka käyttää ao. operaattorin verkkoa. Japanin suurissa kaupungeissa kyllä kaikki operaattorit lienevät suunnilleen yhtä hyviä, joten vertailu lähinnä datan määrän, nopeuden ja hinnan suhteen tulee kyseeeseen. Olen itse käyttänyt Breezen eSIM-korttia, ja se oli ainakin helppo asentaa (toisin kuin kuulemma joidenkin japanilaisten firmojen eSIMit).

10 Turvallisuus

Japani sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella, joten maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset sekä taifuunit ja rankkasateiden aiheuttamat maanvyörymät ovat yleisiä. Japani on kuitenkin maailman parhaiten luonnonkatastrofeihin varautunut maa, joten pienistä rakennusten heilahteluista ei kannata huolestua. Etenkin suurkaupungeissa rakennukset on pystytetty niin, että ne joustavat, minkä vuoksi ne kestävät sortumatta voimakkaitakin järistyksiä. Korkeat rakennukset voivat huojua myös liikenteen aiheuttamasta tärinästä tai tuulesta johtuen. Nyrkkisääntönä voi pitää, että niin kauan kuin tavarat pysyvät suurin piirtein pöydällä, ei ole syytä huoleen. Voimakkaan järistyksen tuntuessa kannattaa hakeutua suojaan tukevimman pöydän alle, jotta putoilevat esineet eivät aiheuta vammoja. Puhelimeen voi myös ladata järistyksistä varoittavan sovelluksen (esim. Yurekuru Call). Se saattaa antaa jopa 30-50 sekuntia aikaa hakeutua turvaan ennen järistystä, jos hälytyksen onnistuu bongaamaan välittömästi. Sovellukseen voi asettaa tiedot, mistä alueilta ja minkä tasoisista järistyksisä haluaa ilmoitukset. Järistysten voimakkuuksista puhuttaessa Japanissa käytetään Richterin asteikon sijaan useimmiten omaa shindo-asteikkoa, joka kertoo todellisen maan tärinän tuntemuksen sen sijaan, että puhuttaisiin episentrumin järistysvoimakkuudesta.

Lisää ohjeita maanjäristysturvallisuuteen voit lukea täältä.