Takayama ja Hida-no-Sato
Takayama merkitsee japaniksi korkeita vuoria. Historiallista Takayaman kaupunkia ympäröi hulppea Hidan vuoristo, minkä vuoksi kaupunkia kutsutaan selkeyden vuoksi useimmiten Hida-Takayamaksi; Takayama -nimisiä paikkoja on nimittäin Japanissa kymmenittäin! Sympaattinen pikkukaupunki sijaitsee noin 160km Nagoyasta pohjoiseen Gifun läänissä.
Olen matkustellut parinkymmenen vuoden aikana ympäri Japania lähinnä paikoissa, joissa minulla on ystäviä. Tämä on tietysti rajoittanut matkailuni useimmiten Hokkaidon, Kioton ja Tokion alueille, mutta toukokuussa pääsin laajentamaan repertuaariani Gifun lääniin. Tälläkin kertaa vierailun syynä olivat toki ystävät – vuosi sitten tutustuin Kanadassa kahteen mukavaan japanilaisnaiseen, ja päätimme tavata toisemme muistellen Assiniboine-vuoren vaellusretkeä.
Hyppäsin pitkänmatkan bussiin Osakan keskustassa, ja melkein kuuden tunnin huruuttelun jälkeen olinkin keskellä vuoristoista maaseutua. Ystäväni Sachi oli muuttanut kaupunkiin vasta yhdeksän kuukautta aiemmin – hän oli kyllästynyt hektiseen elämänmenoon Tokiossa, ja päätti yksinkertaistaa elämäänsä muuttamalla leppoisaan vuoristokaupunkiin. Innostuminen vuorivaellusharrastuksesta oli myös vauhdittanut päätöstä.
Ensivaikutelma kaupungista oli sympaattinen. Aseman ympäristö oli tosin kuin missä tahansa pienessä japanilaiskaupungissa, mutta vähän matkan päässä sijaitsi Edo-kaudelta peräisin oleva historiallinen keskusta. Hida-Takayama on erityisen tunnettu sakestaan, ja pieniä sakemyymälöitä oli kauppakujalla vieri vieressä. Makeahko, käyneen riisin tuoksu tulvahteli avoimista ovista. Useissa kaupoissa sai eri sakelaatuja maistella pientä maksua vastaan. Myös ravintoloissa oli tarjolla sakelaatujen testaussettejä.
Päiväkävely Matsukura- ja Harayama-vuorille
Koska pidämme kaikki vuorilla kävelystä, Sachi vei meidät kaupungin viereisille kukkuloille kävelyretkelle. Aloitimme kipuamalla 1500-luvulla rakennetun Matsukura-linnan raunioille. Vain linnan kivijalka on jäljellä, ja sen huipulta avautuivat näkymät laaksossa sijaitsevaan kaupunkiin. Jatkoimme kierrosta viereiselle Harayama-vuorelle. Matkalla kuljimme läpi ränsistyneen shintō-pyhäkön, jonka liput lepattivat aavemaisesti tuulessa. Polun varrella oli myös japanilainen versio karhunkarkottimesta: tyhjä peltikanisteri ja puukeppi, jolla sitä sai lyödä!
Söpöjä olkikattotaloja kuin sadusta
Päätimme kävelykierroksen Hida-no-Sato’n ulkoilmamuseoon. Gifun alueen puusepät tunnettiin taitavina talonrakentajina jo feodaaliajalla, jolloin heitä värvättiin keisarin hoviin rakennusmiehiksi. Tästä syystä Takayama olikin syrjäiseen sijaintiinsa nähden vauras kaupunki. Japanin Alppien keskivaiheilla sijaitsevalla alueella sataa lunta nähtävästi eniten koko maailmassa, ja se on lisäksi vetistä ja raskasta. Tämä asettaa erityisvaatimuksia asumuksille: gasshō-zukuri –malliset talot, joissa on 45-60 asteen kulmaan rakennetut olkikatot, ovat alueen erikoisuus. ”Gasshō” merkitsee buddhalaiseen rukoukseen asetettuja käsiä, mitä jyrkkä katto etäisesti muistuttaa.
Gifun läänissä on jäljellä muutama pieni kylä, jossa gasshō-zukuri –taloja vielä voi nähdä asuttuina. Näistä tunnetuin lienee Shirakawa-go. Me ihailimme perinnetaloja Takayaman ympäristöstä tuoduista taloista rakennetussa museokylässä. Talot on listattu Unescon maailmanperintöluetteloonkin. Alue oli todella kaunis, ja museotaloja paikalla kolmisenkymmentä. Taloissa oli nähtävillä myös historiallista esineistöä, ja silloin tällöin kylässä on myös käsityönäytöksiä. Melkein kaikkiin taloihin sai mennä sisälle, mistä käsin kattojen erikoiset ja uskomattoman taidokkaasti tehdyt rakenteet näkyivät hyvin. Hankalakulkuisesta sijainnistaan johtuen Hida-vuorten katveessa sijaitsevat kylät olivat pitkään eristyksissä, ja niissä säilyi perinteitä, jotka katosivat jo paljon aiemmin muualta Japanista.
Tomaru – leppoisa majatalo budjettimatkailijalle
Koska japanilaiset kodit ovat usein pikkuriikkisia, majoituimme Tokiosta saapuneen Yukin kanssa Sachin ystävän pitämään majataloon nimeltä Tomaru. Yösijan hinta dormitoriossa oli 3000 jeniä (noin 25 euroa). Ensimmäisenä yönä ei huoneessamme muita ollutkaan, joten saimme vaihtaa kuulumisia myöhään yöhön. Majatalo oli rakennettu vanhaan ja perinteiseen kunnostettuun taloon, ja tuntui siltä, kuin olisi ollut kylässä paikallisessa kodissa. Paikka oli todella siisti, vaikka sen kummempaa luksusta ei ollutkaan.
Sänkyinä toimivat perinteiset futon-patjat. WC:t, pari lavuaaria sekä suihku olivat käytävällä. Alakerrassa oli yleinen olohuone sekä keittiö ja jääkaappi, jossa sai säilyttää omia ruokiaan. Talon puolesta tarjolla oli teetä ja kahvia sekä runsaasti opaskirjoja luettavana. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon turisteja Takayamassa pyöri – tästä syystä myös majataloja tuntui olevan joka kulman takana! Tomaru’ssa oli myös pari perhehuonetta, joten dormi-huoneelle löytyy muitakin vaihtoehtoja. Lämmin suositus tälle tunnelmalliselle budjettimajoitukselle!
