Hyvästit vuorille ja paluu Kathmanduun

9.1.2013 Syabrubesi -> Kathmandu

Kiipeilyoppaiden retkikuntien lähdettyä aamutuimaan kohti Langtangia mekin pakkasimme laukkumme Land Cruiseriin ja ahtauduimme niiden keskelle matkataksemme takaisin Kathmanduun. Tulomatkalla tiellä oli ollut muutakin liikennettä, kuten paikallisbusseja, mutta nyt tiet olivat aivan autiot. Ennen Trisuli Bazaaria taisimme nähdä kaksi muuta autoa.

Tällä kertaa maanvyörymäkohdat tuntuivat jostain syystä pitemmiltä ja hiukan pelottavammilta kuin tulomatkalla. Yhdessä ylämäessä oli jäätynyt lätäkkö, johon automme jäi jumiin, kun talvirenkaita ei ollut. Kuski kävi säätämässä etupyöristä nelivedon päälle, ja päästiinhän siitäkin kohdasta yli. Asutuksen tuntumaan saavuttuamme ilmansaasteiden määrä tuntui vielä karmaisevammalta kuin ennen vaellusta. Olisimme ehkä sittenkin voineet olla vuorilla vielä hetken.

Lähempänä Kathmandua tiellä oli suorastaan suma autoja, joten matka viivästyi puolisen tuntia tulomatkan vauhdista. Epätasainen höykytys ja pakokaasujen löyhkä sai meillä kaikilla aikaiseksi jyskyttävän päänsäryn.

Kathmanduun saavuimme kuitenkin jo iltapäivästä ja tapasimme hotellin aulassa matkatoimiston edustajan Rabin, jonka kanssa olin koko matkan suunnitellut. Hän kyseli, kuinka trekki oli mennyt ja mille vaellukselle haluaisimme kenties seuraavaksi lähteä. Manaslu-vuoriston ympäri ollaan kuulemma suunnittelemassa uutta trekkiä – sen voi jo nyt toteuttaa, mutta matkan aikana joutuu yöpymään useita öitä teltassa ja ottamaan omat ruuat mukaan, joten majataloja olisi alueelle vielä saatava lisää. Nyt, kun Annapurnan ympäri ollaan rakentamassa tietä, yritetään turisteja ohjailla syrjäisemmille ja koskemattomammille alueille.

Saimme Sinin kanssa hotellihuoneeksemme massiivisen lukaalin, jossa oli ihanan lämmintä. Tuntui kuin hotelli olisi siistiytynyt poissaollessamme, vaikka ennen trekkiä tämä entinen rana-palatsi vaikutti hiukan nukkavierulta paikalta.

Lähdimme saman tien hakemaan ennen vaellusta tilaamiamme tunika-asuja (nepaliksi ”kurta suruwal”), mutta kun pääsimme paikalle, eivät ne olleetkaan valmiit. Olimme ilmoittaneet tulevamme vasta seuraavana päivänä, mutta jotenkin oletimme, että 9 päivää olisi tarpeeksi asujen valmistamiseen, kun normaalisti ne ommellaan päivässä. Olivat sitten jättäneet asian viime tippaan, ja asujen hakeminen jäi seuraavaan päivään. Päätimme palata pikku lahjaostosten jälkeen hotellille ja syödä kauan haaveilemamme pihvi- ja kanaillalliset ranskalaisten perunoiden kera.

Myös lämmin suihku tuntui sellaiselta ylellisyydeltä, että siellä olisi voinut viettää koko illan. Olimme kirjaimellisesti kakkaisia yltä päältä: housunlahkeet olivat hiekassa ja jakinlannassa polviin asti, samoin kengät, ja kynsien alusetkin olivat aivan mustat. Hiuksia pestessä valui ammeeseen harmaata, hiekkaista vettä. Mutta saimmepa vihdoin huuhdottua ne pois. Ainoastaan puhtaista vaatteista oli pulaa, mutta kunhan saisimme tunikamme, olisi sekin asia osittain ratkaistu.

Oli todella haikeaa hyvästellä ihana nepalilaistiimimme… Onneksi Bishnu tulisi vielä saattamaan meidät lentokentälle.