Kanjonien katveessa – kiipeily Wadi Rumissa
Wadi Rumia ympäröivät vuoret olivat meidän. Joulun sesongista huolimatta tunnelma oli välillä liki aavemainen. Muita kiipeilijöitä ei ollut, ja muutamat paikalle saapuneet turistit vietiin turistikeskukselta suoraan nelivedoilla aavikon beduiinileireille. Kylän asukkaat välttelivät talven kylmää tuulta kodeissaan. Saimme olla kaksin karun aavikon kanssa – nousimme ylös auringon mukana ja palasimme retkiltämme auringon laskiessa kylän länsilaidalle.
Wadi Rumin kiipeilyssä ainutlaatuista olivat pitkät beduiinireitit, joita pitkin paimenet ovat etsineet pääsyä Jebel Rumin ja Um Ishrin vuorten toiselle puolelle, huipulle tai suojaan. Beduiinireittien vaikeusasteet ovat kiipeilyllisesti helpohkoja, mutta ylös ja välillä alaskin kuljettavaa matkaa kertyi välillä parikin kilometriä. Myös oikean reitin löytäminen oli usein haasteellista – eksyimme miltei joka ikinen kerta joko reitillä tai lähestyessä.
Wadi Rumista löytyi myös Merlin’s Wandin (6a+) sekä The Beautyn (6a) kaltaisia upeita, hitusen parempaa kiveä olevia pitkiä halkeamia, mutta kivimuodostelmat, polveilevien vuorien tunnelma sekä maisemat muinaisten beduiinireittien varrella olivat jotain aivan uskomatonta. Jebel Rumia ja Um Ishriniä halkovat kapeat kanjonit, Hammad’s Routen (5) polveilevien kupoleiden kirjo, Sabbah’s Routen loppumattomat terassit sekä aavikolta tornien lailla kohovat punertavat hiekkakivivuoret jatkuivat silmän kantamattomiin.
Jordanian kiipeily on luonteeltaan seikkailullista, useamman köyden mitan kiipeilyä. Kreikan saarien tiheästi pultatut reitit tai pohjoisen Norjan kiinteät graniittihalkeamat olivat kuin etäinen uni luontaisten varmistusten pyöriessä rapisevissa hiekkakivihalkeamissa. Siellä missä oli otteita, ne olivat usein hiekkaisia tai irtonaisia. Reittien tai lähestymisten kuvaukset oppaassa olivat parhaimmillaankin vain sinne päin. Osa reiteistä kiivettiin osittain myös alas, ja reittien pituuden vuoksi harjanteita oli järkevä kiivetä helppouden mukaan myös soolona tai simulina. Pitkät varmistusten välit olivat usein enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kaikesta huolimatta kiipesin Jordaniassa elämäni hienoimpia reittejä. Jossain toisessa ympäristössä vain muutama Wadi Rumin halkeamista olisi loistanut ainutlaatuisuudellaan, mutta varsinkin beduiinireiteillä jokainen metri oli seikkailu. Olen ylpeä siitä, että onnistuimme toimimaan turvallisesti ja peruutimme ennen kun riskit kasvoivat liian suuriksi, ja ennen kaikkea siitä, kuinka ihan vain kahden naisen voiminkin voi saavuttaa jotain, mikä ei välttämättä ole se helpoin ja itsestään selvin ratkaisu.
Oltiin vahvoja ja rohkeita, muttei tyhmiä.
Ps. Kiipesimme tai yritimme kiivetä paria poikkeusta lukuunottamatta samoja reittejä kuin aikaisempikin Wadi Rumissa vieraillut suomalaisseurue, joten suosittelen lukemaan yksityiskohtaisemmat reittikuvaukset poikien Patagonia-blogista.
Mikäli kaipaat lisätietoja kiipeilystä Wadi Rumista, ota reippaasti yhteyttä – kerron mielelläni tarkempia yksityiskohtia reiteistä tai lähestymisistä. Ja jos kiipeilysanasto tuntui vieraalta ja haluat oppia lisää, loistava sanakirja löytyy Jammi.netistä.
