Somero tarjoaa kartanotunnelmaa, gallerioita, putiikkeja ja letkeää musiikkia nostalgisissa maalaismaisemissa, Baddingin kotiseudulla.
Kaupallinen yhteistyö: Visit Somero
– Hei tiedätkö sen Baddingin biisin? Alan hyräillä Paratiisin alkusäkeitä. Somero ilmeisesti saa ensikertalaisen vähän sekaisin.
Matkakumppanini katsoo hetken kummissaan. Odota, huudahdan ja googlaan kännykästä tuon tunnetun kappaleen. Säädän musiikin niin kovalle kuin pystyn. Kävelemme Someron keskustaa halkovaa tietä Rauli Badding Somerjoen laulaessa: Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin… Paikalliset ohikulkijat pitävät varmaan kaheleina, mutta haittaako se sitten.
– Joo kyllä mä tuon tiedän, se tulee aina joskus radiosta, matkakumppani toteaa.
Ohitamme letkeästi askeltaen bussipysäkin näköisen muistomerkin, johon on kuvattuna Baddingin siluetti. Tuossahan se Rauli onkin! Tapaamme hänet Someron-matkallamme vielä uudelleen, mutta sitä ennen meillä on tiedossa kulttuurintäyteinen viikonloppu landella. Se kuulostaa hyvältä.
Hämmästyttävä Härkälän kartano
Majoitumme nelisen kilometriä Someron keskustan ulkopuolella sijaitsevaan Härkälän kartanoon, jossa meitä odottaa antiikkihuonekaluin sisustettu kodikas miljöö upeine järvinäkymineen.
Kartanon puistossa seisoo komea kokoelma patsaita. Suihkulähde solisee ja robottiruohonleikkuri kiertelee aluetta tarmokkaasti. Ilta-auringon valaisema huvimaja veden äärellä on kuin maalauksesta.
Hyvin nukutun yön jälkeen aamiainen kustavilaisittain sisustetun salin kauniissa nurkkauksessa on elämys. Tunnelma on valoisa ja ilmava. Sali tarjoaa hienot puitteet myös erilaisiin yksityistilaisuuksiin.
Mielenkiintoisinta on kuitenkin päästä tutustumaan kartanoon sen isännän, Raino Hurmeen opastuksella. Suurella vaivalla restauroitu Härkälän kartano on paitsi majapaikka, myös yksityiskoti ja museo, ja se on täynnä mitä ihmeellisintä tavaraa eri puolilta maailmaa. Erityisesti yläkerran japanilaisen ja kiinalaisen taiteen ja keräilyesineiden kokoelmat mykistävät: näytteillä on mm. upeita samurai-haarniskoja ja jopa dinosauruksen muna. Alakerrasta löytyy mm. hauskoja miniatyyrimaalauksia ja hattuneulakokoelma.
Pysyvien näyttelyiden lisäksi kartanossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä: esim. kesällä 2022 esillä on Päivi Arvosen valokuvia Egyptin läntiseltä aavikolta 21.8. saakka.
Somero on taiteen ja kulttuurin keskittymä
Badding ei suinkaan ole ainoa tunnettu somerolainen. Pieneltä paikkakunnalta on kotoisin yllättävän monta taiteilijaa ja kulttuurivaikuttajaa. Ehkä juuri siksi Someron taide- ja kulttuurielämä on tänäkin päivänä niin vireää.
Kaupungintalon vieressä Aholan talossa sijaitseva Someron Kulttuurigalleria esittelee pysyvässä näyttelyssään Kaija Aarikan suunnittelemia koruja ja muita esineitä. Kesällä 2022 galleriassa on nähtävillä myös kirjailija Kaari Utrion elämäntyölle omistettu näyttelyhuone, jossa pääsee mm. kurkistamaan kirjailijan muistiinpanoihin.
Someron ehkä mielenkiintoisin taiteen näyttämö on maaseudun rauhassa kymmenisen kilometriä keskustasta sijaitseva Kivimeijeri, jossa on kesällä 2022 esillä 15 paikallisen taiteilijan yhteisnäyttely Go Somero Go Go 14.8. saakka.
Yksi näyttelyn taiteilijoista on Tommi Toija, joka tunnetaan erityisesti suurikokoisesta teoksestaan Pissapoika. Teos on ollut esillä Helsingin Kauppatorilla ja nykyään sen voi nähdä Jätkäsaaressa Verkkokaupan edustalla. Someron Kivimeijerissä samanoloiset mutta pienemmät hahmot ovat kansoittaneet kokonaisen salin, jossa ne seisoskelevat hieman eksyneen oloisina museokävijöiden seassa. Teoksen nimi Muukalaiset vie ajatukset ajankohtaisiin maailman tapahtumiin.
Putiikkeihin ja kesätorille kauempaakin
Anita Hallapellon luotsaama Muotiputiikki Helmi on ilmiö, joka houkuttelee Somerolle bussilasteittain kävijöitä ympäri Suomea. On aivan pakko käydä katsomassa, mistä oikein on kyse.
Ensimmäiseksi huomion kiinnittää liikkeen eteen pysäköity pinkki Cadillac, joka istuu saumattomasti liikkeen teemaan. Sisällä on valtavat valikoimat 50-luvun henkisiä leninkejä, asusteita ja sisustustavaraa. Miehillekin on oma osastonsa liikkeen takaosassa. Myynnissä olevien tuotteiden lisäksi voi ihmetellä mielenkiintoista rekvisiittaa, kuten aitoa 50-luvun jukeboksia ja flipperiä.
Meillä käy onni: vierailupäivänämme Somerolla sattuu olemaan kääpiöautojen kokoontumisajot! Ihastuttavan suloiset kääpiöautot kerääntyvät muotiputiikin edustalle, jossa niitä on helppo saada valokuviin. Liikkeen oma vaaleanpunainen menopeli näyttää niiden rinnalla jättimäiseltä.
Someron shoppailukierros pääsee jatkumaan heti seuraavassa rakennuksessa: sisustus- ja lahjapuoti Pellavaenkeli on tutustumisen arvoinen kotimaista käsityötä ja paikallisten pientuottajien esineitä arvostaville. Pellavaenkelin tiloissa voi myös tutustua vaihtuviin taidenäyttelyihin.
Kesälauantaisin Somerolta kannattaa ajaa noin 15 kilometrin päähän Somerniemelle, jossa levittäytyy Suomen suurin kesätori. Somerniemen kesätori on paikallisten kohtaamispaikka ja turistinähtävyys, joka vetää väkeä kauempaakin. Ostosten lomassa on mukava istua vaikka torikahvilaan nauttimaan lettuja. Somerniemen kesätorin vieressä toimii myös aktiivinen Somerniemen Musiikkiteatteri, jonka ohjelmistoon on vuosien varrella kuulunut monenlaisia kesäteatteriesityksiä, niin komediaa kuin draamaa.
Somero kutsuu syömään
Vaikka Someron keskusta on pieni, löytyy sieltä kuitenkin useampi ruokapaikka. Niistä Rantatupa on maisemiltaan houkuttelevin, sillä se sijaitsee veden äärellä. Ruokalista on pitkä ja monipuolinen ja terassilla vallitsee kesäiltana mukava tunnelma. Suosittelun arvoinen on myös Jussin baari, mutkaton ja hyvä lounaspaikka.
Jos pääsee aamulla liikkeelle vähän hitaammin ja haluaa yhdistää aamiaisen ja lounaan, kannattaa kokeilla Hotelli Ollan brunssia. Se tarjotaan suoraan pöytään ja sisältää lukuisia pieniä annoksia, esimerkiksi köyhiä ritareita.
Mainittakoon myös kesäravintola Bönde, jonka terassi on rennon ja hauskan näköinen istuskelupaikka. Sieltä ei ainakaan maalaistunnelmaa puutu!
Hurmaavat Häntälän notkot
Somero on kaiken kulttuuritarjonnan lisäksi myös virkistävä luontokohde. Häntälän notkot houkuttelee retkeilijöitä kumpuilevilla maisemillaan ja notkojen pohjalla virtaavilla puroillaan. Kuvauksellinen Häntälän notkojen luontopolku on pituudeltaan noin 1,5 kilometriä, ja lisäksi voi halutessaan kiertää erillisen kilometrin mittaisen Peuranpolun, joka kulkee melko vaativassa maastossa. Paluumatka, toiset 1,5 kilometriä, taittuu tietä pitkin kiireettömästä maalaismaisemasta nauttien.
Oman retkemme kruunaavat sinitaivaalla lipuvat pilvenhattarat ja pikkuiset perhoset, jotka sopivat täydellisesti yhteen Baddingin musiikin kanssa. Miten se alkaakin taas soida päässä kuin nonstop-levy! Kantautuuko se kenties jostain kaukaa, notkojen takaa, lempeän kesäilman mukana?
Rauli asui täällä
Päätämme Someron-matkamme Badding-kioskille, joka on tietysti nimetty paikkakunnalla syntyneen ja kasvaneen kuuluisan lauluntekijän mukaan. Emme oikeastaan osaa odottaa mitään, mutta käymme kuitenkin paikalla, koska niin kuuluu Somerolla tehdä. Saavuttuamme ymmärrämme miksi.
Samalla paikalla on kaksi kioskia, vanha ja uusi. Alkuperäinen Somerjoki-kioski on Raulin vanhempien perustama, ja Rauli sisaruksineen istui melko usein siellä myymässä. Nyt sen vieressä on nykyaikainen kioskivaunu, Badding-kioski, josta myynti tapahtuu.
Saatuamme tiskiltä jäätelöt siirrymme kuin taikaiskusta menneeseen aikaan, mukavaan nostalgiseen kuplaan. Yllätykseksemme kioskin työntekijä tulee avaamaan vanhan Somerjoki-kioskin sivuoven ja napsauttaa musiikin päälle. Rauli kurkistaa ovesta ja hänen äänensä soi kesäisessä alkuillassa. Melkein voimme nähdä hänen astuvan ulos kioskista, lähtevän polkua kotiinsa ja huikkaavan mennessään: moikka!
Niin, kioskilta tosiaan johtaa parinsadan metrin metsäpolku Somerjoen perheen kotitalolle, joka on nyt perikunnan omistuksessa ja jota saa käydä katsomassa ulkoapäin, kun portti on auki. Menemme, ja onhan se.
Vaatimaton talo seisoo paikallaan kuin aika olisi pysähtynyt sen ympärillä.
Me olemme viettäneet viikonlopun tutustuen Baddingin kotiseutuun ja vähän myös hänen mielenmaisemaansa. Nyt olemme tulleet sen ytimeen. Vaikka lauluntekijä on ollut poissa jo vuodesta 1987, elää hänen musiikkinsa edelleen – niin Somerolla kuin muuallakin Suomessa, radioissa ja ihmisten mielissä.
