Abu Dhabi on yllättävänkin kätevä välietappi pitkillä lentomatkoilla, mutta houkuttelisiko se palaamaan uudelleen?
Kuulun niihin, jotka eivät koskaan ole ajatelleet matkustavansa Persianlahden maihin. Kun Intiaan oli tarjolla vain kalliita suoria lentoja, alkoi pieni pysähdys kuitenkin kiinnostaa. Arabiemiraattien pääkaupunki Abu Dhabi tarjoaisi ainakin mahdollisuuden nähdä jotain uutta.
Etihadin lennot veivät minut ja perheeni Helsingistä Frankfurtin kautta Abu Dhabiin ja sieltä edelleen Delhiin. Lentoajat oli mahdollista järjestää siten, että Abu Dhabissa jäi aikaa kokonainen ilta ja vielä seuraavana päivänä iltapäivään saakka.
Ennakko-odotukset olivat matalalla. Olen kiinnostunut kulttuurihistoriasta, vanhasta arkkitehtuurista ja perinteisestä elämänmenosta, enkä mielessäni yhdistänyt Abu Dhabia mihinkään niistä. Kun saavuimme pimeän jo laskeuduttua, oli ilmassa kuitenkin aavistus erilaisen ympäristön nostattamaa innostuksen tuntua.
Hotellimme, Millennium Downtown Abu Dhabi, oli valtava kolossi keskustaa halkovan Hamdan Bin Mohammed Streetin varrella. Keskeinen sijainti oli ehdoton edellytys, koska aikaa oli niin vähän. Toinen tärkeä valintakriteeri hotellille oli uima-allas katolla. (Jos sellainen kerran on saatavilla, miksi ihmeessä ei?)
Hotellissa pääsi liikkumaan hisseillä, jotka kulkivat lähes pyörryttävän korkean kuilumaisen sisäpihan reunoilla. Yläkerroksessa sijainneen huoneen ikkunasta näkyi pääasiassa muiden korkeiden rakennusten seiniä. Laseja ei luonnollisestikaan saanut auki, joten tunnelma oli kevyen klaustrofobinen. Viiden tähden hotelliksi paikka oli hieman kulunut, mutta emmehän siitä paljon maksaneetkaan.
Iltakävelyllä ihmettelimme rytmikkäästi etenevää liikennettä ja söimme fastfood-pizzapaikassa, joka oli täynnä äänekkäitä lapsiperheitä vielä myöhään illalla. Innostuimme myös kävelemään rantabulevardille (Abu Dhabi Corniche), jossa ihailimme palmuja ja suihkulähteitä. Kauneinta Abu Dhabin illassa olivat kuitenkin talojen väleistä kurkkivat pienet moskeijat minareetteineen. Niiden muodot toivat vaihtelua muuten monotoniseen kerrostalomiljööseen.
Aamulla palasimme Cornichelle. Aurinko paahtoi, meri kimmelsi sinisenä, ilma oli kirkas ja kaikki värit loistivat. Lämpötilakin oli suomalaisittain kesäinen, ei liian kuuma. Rantabulevardilla oli kuitenkin lähes tyhjää. Ihmettelimme, miksei siellä ollut enempää turisteja, vaikka oli joululoma.
Aamiaispaikkaa etsiessämme päädyimme kahvilaan, josta tilasimme leivonnaiset. Italiassa juuri matkustaneena hämäännyin ja valitsin ison kahvin: se olikin yli puolen litran tuoppi! Jatkoin kävelyä pahvimuki kädessä. Kaikki oli siistiä ja miellyttävää, mutta samalla niin keinotekoista, että olo oli kuin elokuvan kulisseissa. Ei kai missään voinut oikeasti olla niin täydellistä?
No ei. Kaupungilla valitsimme sivukatuja isojen bulevardien sijaan ja huomasimme myös Abu Dhabin toisen puolen: siirtolaisten täyteen ahdetut, sekalaiset kaupat ja kuppilat, joiden edustalla istui ihmisiä jalkakäytävällä syömässä ateriaansa. Tämä autenttisemman oloinen miljöö puhutteli eri tavalla kuin tylsähköksi sliipattu kiiltokuvamaisema, mutta turistina en tuntenut oikein kuuluvani siihenkään. Olin jumissa kiusallisessa välitilassa.
Hotellilla odotti päivän kohokohta: katolla kimmeltävä uima-allas. Yläilmoista sai myös kätevästi (ja aikaa säästäen) otettua valokuvia Abu Dhabin silhuetista. Olo oli aavistuksen ylellinen, vaikkemme ostaneetkaan drinkkejä baarista, ja vaikka aivan altaan vieressä joku duunariporukka korjasi jacuzzia huomioliivit päällä.
Uinnin jälkeen lähdimme taksilla takaisin lentokentän suuntaan. Intialainen kuljettaja oli puhelias, joten kysyimme häneltä, millaista Abu Dhabissa on asua ja työskennellä. Hän sanoi elämän olevan siellä melko hyvää, jos vain noudattaa sääntöjä ja lakeja. Ja sehän on pakkokin, hän jatkoi: eivät taksinkuljettajat uskalla Arabiemiraateissa huijata, sillä kiinnijäämisen seuraukset olisivat liian kovat.
Emme ehtineet kysellä seurauksista sen enempää, sillä olimme saapuneet pysähdyspaikkaamme, Sheikki Zayedin moskeijalle. Valtavaa moskeijaa alettiin rakentaa vuonna 1996, ja se avattiin yleisölle 2008. Siinä on käytetty hienoimpia mahdollisia rakennusmateriaaleja ympäri maailmaa, mm. valkoista marmoria Italiasta. Olisin halunnut nähdä moskeijan sisälle levitetyn kenties maailman suurimman käsin solmitun maton ja järjettömän suuret Swarovskin kristalleista tehdyt kattokruunut, mutta…
Kun aiemmin Cornichella ihmettelimme, missä kaikki turistit ovat, saimme nyt vastauksen. He jonottivat valtavana massana Sheikki Zayedin moskeijaan. Tajusimme myös, että vaikka rakennukseen on vapaa pääsy, piti rekisteröityminen hoitaa etukäteen netissä. Kaoottisen oloiset jonotusjärjestelyt monimutkaisine sääntöineen, mukaan lukien matkatavarasäilytyksen kiemurat, oli viimeinen niitti. Aikaa oli aivan liian vähän sellaiseen sirkukseen.
Onnistuimme kuitenkin näkemään moskeijan ulkopuolelta. Sen hohtavan valkoinen pinta kirkkaansinistä taivasta vasten oli unenomainen näky. Parhaat kuvat saadakseni kävelin koko parkkipaikan yli niin pitkälle, että vartija tuli lopulta pysäyttämään ja käski menemään takaisin. Abu Dhabi ole paikka, jossa haluaisin tekemisiin viranomaisten kanssa, joten lähdin kiltisti pois. Täytyy kuitenkin myöntää, että pidin näkemästäni. Islamilainen arkkitehtuuri on parhaimmillaan hämmästyttävän upeaa.
Myös Abu Dhabin kansainvälinen lentoasema, Zayed International Airport, oli kaunis ja hyvin toimiva – ehkäpä yksi parhaista, joissa olen käynyt. Se sijaitsee noin 30 kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja on tunnettu futuristisesta arkkitehtuuristaan. Yllättävin hetki oli ehkä se, kun naistenhuoneessa työnsin kädet automaattihanan alle ja aiheutin jonkin massiivisen hälytyksen – tai niin pelästyksissäni ajattelin, kunnes tajusin, että sehän olikin vain kovaäänisistä reippaalla volyymilla vyöryvä rukouskutsu.
Jatkaessamme kohti Delhiä mietin, miksi niin monet intialaiset haluavat muuttaa juuri Arabiemiraatteihin. Ehkä yksi syy piilee siinä, että miljööltään Arabiemiraatit muistuttaa etäisesti urbaania Intiaa – paitsi että kaikkialla on paljon siistimpää ja toimivampaa, ja ilmanlaatukin on parempi. Myöhemmin tosin huomasin tilastoista, että Arabiemiraatit keikkuu ilmansaastetaulukossa sijalla 7 (2023), mikä vesittää tämän teorian. Joka tapauksessa ilma näyttää hyvin kirkkaalta verrattuna esimerkiksi Delhiin, jonne neljän tunnin kuluttua laskeuduimme silmiä kirvelevään savusumuun.
Menisinkö Abu Dhabiin uudelleen? Mahdollisesti. Voisin käydä katsomassa Sheikki Zayedin moskeijaa sisältä, vierailla muutamassa museossa, kuten Louvre Abu Dhabissa, ja uida uudelleen katolle rakennetussa uima-altaassa (sillä onhan se todella mukavaa). Muuten minulla ei ole tarvetta pyöriä Abu Dhabin kaltaisessa paikassa, jonka koen tyhjänä ja sieluttomana. Kokemus oli kuitenkin hyödyllinen: on hyvä olla perillä siitä, miltä missäkin maailmankolkassa tuntuu. Abu Dhabi näytti, että kuvat eivät koskaan voi sitä täysin kertoa.
