Cherokee-intiaaneille länsi edusti mustaa kuolemaa, itä punaista menestystä.
Väreihin on kautta historian liitetty vahvoja kulttuurisia merkityksiä eri puolilla maailmaa. Nykyisinkin liitämme Suomessa vaikkapa mustan suruun ja valkoisen puhtauteen. Jotkut värit taas ovat tabuja: esimerkiksi Kiinassa valkoinen oli surun ja jopa petollisuuden väri. Hyvän esimerkin systemaattisesta värien käytöstä tarjoavat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat, jotka käyttivät värejä paitsi taiteeseen, myös jäsentämään maailmaa.
Useiden Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kompassi perustui väreihin: kutakin ilmansuuntaa symboloi oma värinsä. Neljän pääilmansuunnan ohella voitiin huomioida myös suunnat “ylös” ja “alas”. Esimerkiksi pueblointiaanien kompassi rakentui seuraavasti:
pohjoinen – keltainen
itä – valkoinen
etelä – punainen
länsi – sininen
ylös – kirjava/musta
alas – kirjava/musta
Pueblokansoista esimerkiksi lagunat liittivät neljän pääilmansuunnan värit myös neljään manalan kerrokseen. Näin värit jäsensivät maailmaa kansan jäsenille yhteisesti ymmärrettävällä tavalla.
Värit toivat myös lisäkerroksen merkityksiä alkuperäiskansojen usein hyvin geometriseen taiteeseen. Sama kuva tai symboli sai uuden merkityksen eri värisenä. Esimerkiksi cherokee-intiaanit liittivät neljän pääilmansuuntansa väreihin seuraavat lisämerkitykset:
pohjoinen – sininen: ongelmat
itä – punainen: menestys
etelä – valkoinen: onni
länsi – musta: kuolema
Cherokee-intiaaneille värit ennustivat myös tulevaisuutta nykyhetken tulkinnan ohella.
Värejä käytettiin myös moniin muihin jakoihin kuin ilmansuuntiin. Navajo-intiaaneille – kuten monille muillekin kansoille – musta symboloi miehiä ja sininen naisia.
Kukin kansa käytti värejä omalla tavallaan, joten Amerikan alkuperäiskansojen taideaarteisiin – tai yhtä hyvin käyttöesineisiin – tutustuessa kannattaa aina ottaa selvää myös kyseisen kansan värisymboliikasta.
