Mustion kartano, jota myös Mustion linnaksi kutsutaan, on yli 200-vuotisen historiansa aikana todistanut uskomattomia tapahtumia. Niissä osallisina ovat olleet niin Suomen rikkain mies kuin marsalkka Mannerheim.
Lue myös: Kaunis pieni maailma – kartanohotelli Mustion Linna
Raaseporissa, Mustion kylän vieressä sijaitseva Mustion kartano eli Mustion linna on yksi Suomen arvokkaimmista kulttuurihistoriallisista nähtävyyksistä. Jotain tästä arvorakennuksesta kertoo se, että sen “kuninkaan huoneeksi” kutsuttua vierashuonetta ovat käyttäneet sekä kuningas Kustaa III että tsaarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II.
Merkittävää on sekin, että 44 välivuotta lukuun ottamatta linna on käytännössä aina ollut saman suvun hallussa.
Vuonna 1561 Mustiolle perustettiin Kustaa Vaasan käskystä Suomen ensimmäinen rautaruukki. 1700-luvulla Mustion kartano ja ruukki siirtyivät Linderin suvun haltuun, ja vuosina 1783–1792 ruukinpatruuna Magnus Linder II rakennutti Mustion “linnan” eli kartanon päärakennuksen.
Mustion kartano oli valmistuessaan monella tavalla poikkeuksellinen rakennus. Siellä olivat muun muassa maamme ensimmäiset kaksinkertaiset ikkunalasit – jokaisessa huoneessa. Edelleen tänä päivänä se on Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus. Tyyliltään Mustion kartano edustaa rokokoon ja uusklassismin siirtymäkautta, mutta se on sisustettu kustavilaiseen tyyliin.
Kartanoa ympäröi laaja puistoalue, jossa on huvimajoja, siltoja, patsaita sekä kelluva lummepolku. Puisto rakennettiin barokkityyliin vuonna 1787, mutta uudistettiin 1800-luvun lopulla englantilaistyyliseksi puistoksi. Se on ihastuttava, kauneudentäyteinen paikka, joka on kuin tehty tunnelmalliseen vaelteluun.
Hjalmar Linder oli nautiskeleva kosmopoliitti
Mustion linna tarjoaa kävijälle kulttuurihistorian, arkkitehtuurin ja postikorttimaisten puutarhanäkymien lisäksi yllättäviä ihmiskohtaloita ja tunteikkaita tarinoita, jotka jäävät mieleen.
1800-luvulla linnan isännäksi tuli Hjalmar Linder (1862–1921), kamariherra ja suurmaanomistaja, joka tunnetaan Lindereistä legendaarisimpana. Hjalmar Linder oli aikanaan paitsi Suomen rikkain mies, myös värikäs persoona, joka eli uskomattoman elämän.
1900-luvun alkuvuodet olivat loistokasta aikaa Mustion linnassa. Hjalmar Linder järjesti yltäkylläisiä juhlia ja kulutti valtavia summia rahaa niin taiteeseen kuin kulinaarisiin nautintoihin. Kalastusmatkoilleen hän otti mukaan ranskalaisen kokin. Linder matkusteli paljon ulkomailla, mikä ei tuon ajan Suomessa ollut ollenkaan tavallista, ja järjesti suuria metsästysretkiä ja juhlia, joihin tilattiin tarjoilut Pariisista tai Pietarista.
Hjalmar Linder hankki Mustion linnaan myös yhden Suomen ensimmäisistä autoista vuonna 1902. Belgian kuningaskin olisi halunnut ostaa tuon saman Mercedes Simplex -merkkisen auton, mutta Linder tarjosi siitä enemmän. Auton mukana saapui kuljettaja vaimoineen, sillä eihän Suomessa kukaan vielä tuolloin osannut ajaa moista menopeliä. Hurjaa vauhtia kiitävä auto kauhistutti Mustion kylän asukkaita.
Vaikka Hjalmar Linderin elämäntyyli oli pröystäilevä, tunnettiin hänet myös reiluna ja edistyksellisenä työnantajana, joka maksoi jopa verot työläistensä puolesta. Kahdeksantuntinen työpäivä ja sairausajan palkka olivat hänen työntekijöidensä etuja jo ennen kuin ne kirjattiin lakiin. Pitkäaikaisille työntekijöilleen ja heidän perheilleen hän perusti eläkerahaston.
Mustion kartano rakkauden näyttämönä
Mustion kartano on antanut puitteet myös yllättäville romanttisille tapahtumille, jotka kietoutuvat toisiinsa. Oikeastaan, jos totta puhutaan, Mustion suhdekiemuroista voisi kirjoittaa jopa kunnon saippuasarjan.
Carl Gustaf Mannerheim oli Hjalmar Linderin läheinen ystävä. Kävikin sitten niin, että Hjalmar päätyi naimisiin Mannerheimin sisaren Sophien kanssa. Heidän avioliittonsa oli lyhyt ja myrskyisä, mutta sen seurauksena Mannerheim tutustui Linderin sisarpuoleen Catharina “Kitty” Linderiin (1887–1969) ja ajautui tämän lumoihin.
Mannerheimin kerrotaan jopa kosineen Kittyä, mutta tämä vastasi kieltävästi. Kitty ei elämänsä aikana mennyt koskaan naimisiin, mutta kirjeenvaihto Mannerheimin kanssa jatkui vuosikymmeniä ja kiehtoo historianharrastajien mieliä edelleen.
Lehtikirjoitus ajoi maanpakoon
Hjalmar Linder oli ylellisestä elämäntyylistään huolimatta hyvin suvaitsevainen ja puolusti ihmisoikeuksia luokkarajojen yli. Tämä noina aikoina poikkeuksellinen humaanisuus vei häneltä lopulta kaiken.
Suomen itsenäistyttyä kansan jako punaisiin ja valkoisiin suututti Linderiä, ja hän yritti saada omaa työväkeään vapaaksi vankileireiltä. Hänen joukkoteloituksia ja punavankien kohtelua arvosteleva kirjoituksensa julkaistiin Hufvudstadsblabetissa 28.5.1918, ja hän vetosi siinä sivistyneistöön punavankien armahtamisen puolesta. Mielipiteittensä vuoksi hänet alettiin nähdä maanpetturina ja valkoinen Suomi nousi häntä vastaan.
Hjalmar Linderin ei auttanut muu kuin lähteä: hän myi valtavan omaisuutensa ja muutti Ruotsiin. Ylellisen elämäntyylin vuoksi rahat kuitenkin hupenivat nopeasti ja hän joutui vaikeuksiin maksamattomien velkojen ja verojen vuoksi. Matka jatkui Ranskaan, mutta sielläkin samat ongelmat toistuivat.
Hjalmar Linderin uskomaton elämä päättyi hotellihuoneessa Marseillessa, jossa hän viilsi ranteensa auki vuonna 1921. Suomen rikkaimmasta miehestä, humaanista hyväntekijästä, oli tullut rahansa tuhlannut maanpakolainen.
Linderin satumaisesta omaisuudesta on onneksi säilynyt arvokas taidekokoelma, jonka hän ehti elinaikanaan lahjoittaa Valtion taidemuseolle (nykyinen Kansallisgalleria). Kokoelman arvokkaimpiin teoksiin kuuluvat Rembrandtin Lukeva munkki ja Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka.
Lapsuudenkoti takaisin suvulle
Hjalmar Linderin aikakauden päätyttyä Mustion kartano pysyi suvun hallussa, kunnes se myytiin vuonna 1941. Seuraavien 44 vuoden aikana, aina vuoteen 1985 saakka, kartanolla oli useita eri omistajia ja se pääsi pahasti rapistumaan.
Mutta oliko legendaarinen linna menettänyt loistonsa lopullisesti?
Hjalmarin ja Kittyn lisäksi kolmas sykähdyttävä elämäntarina – vaikka olisi niitä Mustiossa tietysti enemmänkin – liittyy Magnus Linderiin (1929–2016). Hänelle Mustion linna oli lapsuudenkoti, josta hän joutui pienenä poikana muuttamaan pois.
Uskomatonta mutta totta: vuonna 1985 kartano palautui suvulle, kun Magnus Linder osti sen takaisin, kunnostaakseen sen. Entisöintityö oli valtava operaatio, joka kesti vuosia. Kyseessä oli siis henkilökohtaisten syiden lisäksi kulttuurihistoriallinen merkkiteko.
Kartano oli ollut kauan tyhjillään ja päässyt huonoon kuntoon: sen vuotava katto oli romahtamassa, parketteja peittivät muovimatot ja alkuperäiset kalusteet ja esineet olivat suureksi osaksi hävinneet taivaan tuuliin. Magnus Linder ja hänen puolisonsa sisustivat linnan uudelleen kustavilaiseen tyyliin, ja näin jäljelle jääneet perintöesineet saivat taas arvoisensa ympäristön.
Mustion linnassa vieraillessa tuntuu vaikealta uskoa, että paikka on ollut vain joitain vuosikymmeniä sitten niin huonossa kunnossa. Nyt alkuperäiset parkettilattiat on upeasti restauroitu, historialliset seinämaalaukset ja koristellut kaakeliuunit ilahduttavat silmää ja puistoaluekin on saanut loistonsa takaisin.
Mustion kartano matkailukohteena
Magnus Linder halusi, että linna avattaisiin yleisölle, ja tuo toive on käynyt toteen. Päärakennus on nykyään museona, johon voi tutustua opastetuilla kierroksilla. Kartanon mailla toimii myös korkeatasoinen hotelli-ravintola. Mustion Linnasta on tullut menestynyt matkailuyritys, jota ovat vuodesta 2010 luotsanneet Magnuksen poika Filip Linder ja tämän vaimo Christine.
On hyvä, että kartanoon pääsee vain oppaan johdolla, sillä parasta Mustiossa ovat tarinat, jotka heräävät eloon asiantuntevasti ja inspiroivasti kerrottuina. Linnan historiaan liittyy niin monia kiehtovia ihmiskohtaloita ja välillä traagisia, välillä hykerryttävän hauskoja tarinoita, että olisi sääli, jos ne jäisivät kuulematta.
Kartanokierroksen jälkeen olo on niin lumoutunut, että on pysähdyttävä hetkeksi. Museokaupassa huomio kiinnittyy olut- ja siideripulloihin, joissa on tutut kuvat. Siinä he nyt taas ovat, nuo kiehtovat hahmot!
Myyjä kehottaa kurkistamaan olutpullon toiselle puolelle:
“Kamariherra Hjalmar Linder (1862-1921) oli Suomen rikkain mies ja Mustion ruukin viimeinen patruuna. Hän oli maailmankansalainen ja humanisti, joka arvosti laatua kaikessa. Hjalmar oli myös suuri kulinaristi, joka varmasti pitäisi nimikko-oluestaan. Tämä on hänen oluensa.”
Siinäpä vasta osuva teksti!
Lähden linnasta hymyillen. Kiitos Hjalmar ja Kitty, että sain tutustua teihin. Kiitos Magnus, että restauroit tämän kauniin rakennuksen. Kiitos Filip ja Christine kaikesta siitä, mitä Mustion Linna nykyään on.
