Kun matkustat Balille, tulee sinun tietää paikallisesta kulttuurista ainakin tämä! Canang sari on kaunis, jokapäiväinen balilainen perinne, joka ei jää matkailijaltakaan huomaamatta.
Niitä löytyy kaikkialta: katukiveykseltä, patsaan jalustalta, auton konepelliltä, puun kolosta, kodin edestä – joskus uimarannan hiekalta tai supermarketista tavaroiden päältä. Pikkuisissa luonnonmateriaaleista valmistetuissa koreissa on erivärisiä kukkia ja terälehtiä, suitsuke, makeisia – ja kas, toisinaan kolikko ja tupakkakin.
Korien nimi on canang sari ja ne ovat niin jokapäiväinen osa balilaista kulttuuria, että ne olisivat kaikessa kauneudessaankin lähes arkisia – elleivät olisi pyhiä.
Balin valtauskonto on Balin hindulaisuus ja uhrikorit ovat lahjoja sen pääjumaluudelle (Acintya eli Sang Hyang Widhi Wasa – sama kuin Intian hindulaisuudessa Brahman). Uhrikoreja annetaan jumaluudelle kiitollisuuden osoituksena ja siunauksen toivossa. Niiden valmistamiseen ja uhraamiseen liittyy monia sääntöjä ja perinteitä, mutta tärkeintä on, että arkinen aherrus hetkeksi keskeytyy rukouksen ja siunauksen pyytämisen ajaksi.
Canang tarkoittaa pientä punottua koria. Sana koostuu kahdesta tavusta, joista ensimmäinen (ca) merkitsee kaunista ja toinen (nang) tarkoitusta. Kori sisältää hindulaisen uhrilahjan peruselementit: kukkia, tulta (suitsukkeen muodossa) ja vettä. Uhrikorien päälle pirskoteltu vesi tulee temppelin lähteestä tai muusta puhtaaksi katsotusta paikasta. Korissa saattaa olla myös esim. pähkinöitä, lime-hedelmää ja jotakin makeaa. Korien muodoissa on oma symboliikkansa: kolmio tarkoittaa hindulaisuuden pyhää kolminaisuutta (Brahma, Vishnu ja Shiva), neliö neljää ilmansuuntaa ja ympyrä universumia.
Toisinaan näytää siltä, että koko Balin elämä pyörii uhrikorien ympärillä. Koreja varten hankitaan tarvikkeita, niitä valmistetaan näppärin sormin ja uhrataan seremoniallisesti joka ikinen päivä. Seuraavana aamuna kierros alkaa taas alusta. Canang sari -koreihin käytetään valtavat määrät materiaaleja päivittäin. Melkein kaikki on peräisin luonnosta (lukuunottamatta esim. silloin tällöin näkyviä muovisia karkki- ja keksikääreitä).
Naiset valmistavat korit kookospalmun lehdistä samalla tavalla kuin he ovat jo pieninä tyttöinä oppineet. He kuljettavat koreja tarjottimella, pysähtyvät kotialttarin eteen ja toistavat samaa seremoniaa joka päivä: pitelevät kukkaa ojennetussa kädessään, pirskottavat vettä ja käyvät sitten viemässä koreja kaikkiin tärkeisiin paikkoihin. Canang sari on heille jokapäiväinen pyhä askare.
Korit viedään paikoilleen rukouksen ja mantran saattelemina. Niitä laitetaan kotitemppeleihin, esi-isien alttareille, Äiti Maalle, kaduille, porteille, silloille ja mihin tahansa muuhun paikkaan, joka tuntuu tärkeältä. Canang sarien lisäksi katukuvassa näkyy usein pienempiäkin uhrilahjoja (banten saiban): lusikallinen keitettyä riisiä lehdenpalaselle aseteltuna. Niitäkin voi laittaa mihin tahansa paikkaan.
Canang sari -korit tekevät Balista turistille valokuvauksellisen. Juuri kun on vannonut itselleen, ettei enää kuvaa yhtään koria (koska ne kaikki näyttävät lopulta ihan samanlaisilta), löytyy taas uusi, erilainen kuvakulma ja kuvauskohde.
Kun suitsuketikku on palanut loppuun, jumala on ottanut uhrin vastaan. Sen jälkeen kori ei enää ole pyhä. Turistien tarvitsee siis varoa astumasta vain sellaisten korien päälle, joissa suitsuke vielä palaa. Edellisen päivän, viikon ja kuukauden korit haalistuvat ja muuttuvat vähitellen maalliseksi roskaksi, jota löytyy röykkiöittäin tienvierustoilta. Uudet korit ilmestyvät katukuvaan joka päivä, kerta toisensa jälkeen – ja kiertokulku jatkuu.
