Ikiaikainen Georgia kutsuu kylään

Kulttuuriaarteita, vesiputouksia ja viiniä – Georgia on maa, jossa upeat maisemat, sydämelliset ihmiset ja muinaiset perinteet kohtaavat.

Kaupallinen yhteistyö: JuriS Travel

Pikkuinen Georgia sijaitsee Kaukasuksella, Euroopan ja Aasian rajalla, jossa itäiset ja läntiset kulttuuriperinteet ovat sekoittuneet toisiinsa jo tuhansia vuosia. Alue on mieltä kiehtova, sillä sen kautta kulki aikoinaan myös historiallinen Silkkitie, legendaarinen kauppareitti.

Georgian alue, joka aiemmin tunnetiin myös nimellä Gruusia, on aikojen saatossa kiinnostanut monia: sitä ovat pitäneet hallussaan niin kreikkalaiset, roomalaiset, arabit, mongolit, persialaiset, ottomaanit kuin venäläiset. Maa oli vuosina 1918–1921 lyhyen aikaa itsenäinen ja sen jälkeen osa Neuvostoliittoa vuoteen 1991 saakka, jolloin se itsenäistyi uudelleen.

Noin 3,7 miljoonan asukkaan Georgia on pieni mutta monipuolinen matkailumaa. Ennen kaikkea se on historiallinen kulttuurikohde: olihan Georgia ensimmäisiä kristinuskon omaksuneita alueita jo 300-luvulla. Se tunnetaan ikivanhoista, kupolikattoisista kirkoista ja kallioon louhituista luostareista, jotka kätkevät sisäänsä upeita seinämaalauksia. Georgiassa voi myös viettää kaupunkilomaa 1,2 miljoonan asukkaan pääkaupungissa Tbilisissä tai patikoida Kaukasuksen jylhässä vuoristossa. Lännessä pääsee nauttimaan Mustanmeren rannoista esimerkiksi Batumissa.

Georgia on viime vuosina kasvattanut suosiotaan omatoimimatkailijoiden kohteena, mutta Suomesta on mahdollista lähteä sinne myös järjestetyille kiertomatkoille. Luonto- ja elämysmatkailuun erikoistunut matkanjärjestäjä JuriS Travel on vienyt suomalaisturisteja tutustumaan Georgian maisemiin ja kulttuuriin jo useana vuonna. Matkailuyrittäjä Juri Sevrjukov ei malta olla hehkuttamatta Georgiaa – jos häneltä kysytään, nousee esiin erityisesti kolme asiaa: upea Svanetian alue, kallioon louhittu Vardzian luostarilinnoitus sekä georgialainen vieraanvaraisuus ja ystävällisyys. Se hämmentää maassa lukuisia kertoja käynyttä Sevrjukovia edelleen:

“Jos matkailija Georgiassa eksyy ja menee kysymään tietä paikallisesta talosta, pyytää isäntä hänet todennäköisesti sisään. Siellä pöytä on katettuna ja tulijaa pyydetään jäämään yöksi. Seuraavana päivänä matka jatkuu hyvin levänneenä ja syöneenä. Tällaisia tarinoita on paljon.”

Ehkä se johtuu osaksi siitä, että Georgiassa asutaan edelleen perinteisesti, monta sukupolvea samassa talossa. Perhesuhteet ovat tiiviit.

“Kun joku lähtee esimerkiksi lentokentälle, on aivan tavallista, että saattamassa on koko suku”, Sevrjukov jatkaa. “Tällaista yhteisöllisyyttä kohtaa nykymaailmassa harvoin. Se yhdistettynä maisemiin, ruokaan ja historiaan tekee Georgiasta unohtumattoman matkakohteen.”

Georgia: pieni maa täynnä nähtävää!

Vuoristoinen Svanetia lumoaa

Georgian luoteisosassa, Kaukasuksen etelärinteillä, on Euroopan korkeimmalla sijaitseva asuttu alue, jota ympäröivät jopa 5000 metrin korkuiset vuorenhuiput. Svanetia tunnetaan paitsi vuoristomaisemistaan, myös puolustustorneistaan, jotka on rakennettu 800–1100-luvuilla. Aiemmin jokaisella rikkaalla perheellä oli oma torninsa. Alueen alkuperäisväestö, svanit, puhuvat nykyään sekä georgiaa että svanin kieltä.

Svanetiassa matkailijaa odottaa upea luonto: vuorijonoja erottavat syvät rotkot ja kylästä kylään ajetaan serpentiiniteitä. Svanetia on myös alue, jossa voi tutustua paikalliseen kulttuuriin sekä lukuisiin kirkkoihin ja linnoituksiin, joista monet kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon.

Svanetian keskus on 1500 metrin korkeudessa sijaitseva Mestia, josta voi lähteä tutkimaan muita, syrjäisempiä alueita. Se on hyvä tukikohta myös luontovaelluksille. Esimerkiksi lähellä Mestiaa sijaitsevasta Bechon kylästä pääsee vaeltamaan Shdugran vesiputouksille 3–4 tunnissa.

Vähän kauempana Mestiasta uinuu eristäytynyt Ushgulin kylä, Unescon maailmanperintökohde, jossa aika on täysin pysähtynyt. Kylässä asuu noin 70 perhettä ja siellä on pieni kyläkoulu. Lumi peittää alueen puolet vuodesta ja Ushguliin johtava tie on usein suljettu huonon kelin vuoksi.

Vardzia – Georgian hienoimpia nähtävyyksiä

Kuningas Giorgi III rakennutti valtavan Vardzian luolaston alun perin linnoitukseksi 1100-luvulla, mutta jo samalla vuosisadalla hänen tyttärensä, kuningatar Tamar, muutti sen luostariksi. Vardziasta kehittyi pyhä kaupunki, jossa asui jopa 2000 munkkia. 1200-luvun lopussa maanjäristys romahdutti monet luolien ulkoseinistä ja kokonaisuus alkoi seuraavien vuosisatojen aikana hiljalleen rappeutua.

18 kilometriä Akhalkalakista kaakkoon sijaitseva Vardzia on nykyään taas toiminnassa ja siellä asuu muutamia munkkeja. Luolastosta on tähän mennessä löydetty yli 400 huonetta ja esimerkiksi lukuisia kirkkoja ja viinikellareita. Jotkut luolista ovat satoja metrejä pitkiä, ja alueella on paljon portaita ja tunneleita. Vardziasta aukeaa upea näkymä ympäröivään maisemaan.

Toinen mielenkiintoinen luolakokonaisuus on noin kymmenen kilometrin päässä Gorin kaupungista sijaitseva Uplistsikhen luolakaupunki, joka on Vardzian tavoin kaivettu valtavaan kallioon. Jo vuosisatoja sitten autioituneessa Uplistsikhessa luolat ja tunnelit levittäytyvät kahdeksan hehtaarin alueelle, ja siellä on myös suuri keskiaikainen kirkko.

Akhaltsikhe – linnoituskaupunki

Pieni, alle 20 000 asukkaan Akhaltsikhe on keskiaikainen kaupunki Georgian eteläosassa. Sen vanhassa osassa kukkulalla kohoaa näyttävä Rabatin linnoitus, joka on nykyään perusteellisesti restauroitu vierailukohde. Ottomaanit rakensivat Rabatin linnoituksen moskeijan ympärille vallattuaan kaupungin 1500-luvulla, mutta jo sitä ennen samalla paikalla sijaitsi 800-luvulla perustettu Lomisan linnoitus. Akhaltsikhessa voi vierailla myös kirkossa ja synagogassa.

Sighnaghi – Georgian kaunein kaupunki?

Keskellä Georgian hedelmällisintä viinialuetta Kahetiaa sijaitsee “viinin ja rakkauden kaupunki” Sighnaghi, kuvankaunis 1500 asukkaan idylli kapeine mukulakivikatuineen, pastellinvärisine taloineen ja pitsiparvekkeineen. Sighnaghi on kauneutensa lisäksi kuuluisa siitä, että siellä voi avioitua 24/7. Matkailijalle Sighnaghi tarjoaa rauhallista ja romanttista italialaistyylistä tunnelmaa upeissa maisemissa.

Sataplia – luolia ja dinosauruksia

Noin 150 000 asukkaan Kutaisi on väkiluvultaan Georgian kolmanneksi suurin kaupunki Tbilisin ja Batumin jälkeen. Vain 10 kilometriä sen ulkopuolella sijaitsee Sataplian luonnonsuojelualue, joka on saanut nimensä vieressä kohoavan sammuneen tulivuoren, Sataplian, mukaan.

Luonnonsuojelualueella voi tutustua tiuppukiviluoliin, ja se tarjoaa paljon muutakin nähtävää geologiasta, paleontologiasta ja kasvitieteestä kiinnostuneille: sieltä on löydetty jopa dinosaurusten jälkiä.

Kutaisista kannattaa vierailla myös hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa Motsametan luostarissa, jossa säilytetään historiallisia muinaisjäänteitä.

Kylpylä- vai rantalomaa?

Keski-Georgiassa sijaitseva kylpyläkaupunki Bordzomi on tunnettu mineraalivedestään. Luonnonkauniilla alueella vuoristossa levittäytyvä pikkukaupunki oli aikoinaan myös Romanovin tsaariperheen suosiossa.

Aivan toisenlaista maailmaa edustaa Mustanmeren rannalla satamakaupunki Batumi leveine rantabulevardeineen. Siellä kohoaa vierekkäin sekä restauroituja 1800-luvun rakennuksia että ultramoderneja, mielikuvituksellisen muotoisia pilvenpiirtäjiä.

Georgialainen ruoka, viini ja musiikki kuuluvat yhteen

Yksi asia on varma: Georgiassa syödään ja juodaan hyvin. Perinteiset georgialaiset pidot tunnetaan nimellä supra, ja niihin sisältyy valtavasti ruokalajeja – sekä tietenkin maan omia viinejä.

Georgialaisiin erikoisuuksiin kuuluvat oleellisesti ainakin hatsapuri (khachapuri) eli litteä, juustotäytteinen leipä sekä khinkali eli paikalliset pelmenit (Georgian kansallisruoka). Satsivi on kanaa tai kalkkunaa valkosipulisessa saksanpähkinäkastikkeessa. Makeannälkään maistuu churchkhela – kynttilänmuotoinen kuivattu tanko, joka on tehty dippaamalla erilaisia pähkinöitä hedelmämehuun.

Georgialla on peräti 8000 vuoden viininviljelyperinteet, ja sanotaan, että viini olisi alun perin kotoisin juuri sieltä. Georgiankielinen sana ghvino kuulostaa tutulta: on arveltu, että siihen pohjautuisivat monet muut eurooppalaisten kielten viiniä tarkoittavat sanat.

Georgiassa tuotetaan noin 150 miljoonaa litraa viiniä vuosittain. Isompien viinitilojen lisäksi myös monet perheet tuottavat omaa viiniä, jota he tarjoilevat vieraille suurella ylpeydellä. Varsinkin valkoviini on suosittua. Maan tärkein viinialue on Kahetia, ja sen keskus pieni 7500 asukkaan Kvareli, joka tunnetaan omasta viinilajikkeestaan kindzmaraulista.

Georgialainen qvevri-viininvalmistusmenetelmä otettiin mukaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2013. Siinä viiniä valmistetaan ja säilötään suurissa maahan upotetuissa saviastioissa. Tällä menetelmällä tuotettu viini on makunsa ja värinsä suhteen erilaista kuin modernilla tavalla tuotettu viini. Valkoviinit ovat tummia, jopa oransseja, sillä rypäleiden kuoret pidetään käymisastiassa toisin kuin modernissa viininvalmistuksessa. Georgiassa paikalliset juovat edelleen pääasiassa qvevri-viinejä; pulloviinejä viedään ulkomaille, sillä ne säilyvät kauemmin.

Viinin lisäksi Georgialla on toinenkin mielenkiintoinen kulttuuriperinne Unescon listalla: polyfoninen laulu on tunnettu jo yli 2000 vuoden ajan eli kauemmin kuin kristinusko (josta tuli Georgiassa valtionuskonto vuonna 326). Tämä musiikkimuoto on yhä osa Georgian elävää kultuuria ja kansanperinnettä.

Polyfoninen musiikki on monimutkaista, sillä siinä on samanaikaisesti erotettavissa vähintään kaksi sekä melodialtaan että rytmiltään itsenäistä ääntä. Taitoa vaativat myös rytmikkäät kansantanssit, joilla on Georgiassa pitkät perinteet. Esimerkiksi miekkatanssi on vauhdikasta katsottavaa.

Ruuan, viinin, tanssin ja laulun kautta matkailijakin pääsee osalliseksi georgialaisesta elämänmenosta, joka tempaa mukaansa ja hurmaa omaleimaisuudellaan.

---