Kerran Intiassa mies muisti kuollutta vaimoaan tavalla, joka kauneudessaan koskettaa yhä miljoonien sydämiä. Taj Mahal on näky, joka ei unohdu.
Pohjois-Intian Agrassa kohoava Taj Mahal on niin tunnettu, että voisi lähes ajatella nähneensä sen käymättä paikalla. Kuvat välittävät kuitenkin vain ohuen häivähdyksen sen lähes epätodellisesta olemuksesta. Jos kaikkien olisi elämässään pakko nähdä yksi kuuluisa rakennus, täytyisi sen olla juuri Taj Mahal.
Suurmogulien valtakunta hallitsi suurinta osaa Intiasta 1500- ja 1600-luvuilla. Tämä Keski-Aasiasta tullut islamilainen dynastia levitti Intiaan persialais- ja turkkilaisvaikutteista kulttuuria. Vuonna 1628 valtakunnan hallitsijaksi nousi Shah Jahan.
Vain kolme vuotta myöhemmin hänen suuresti rakastamansa lempivaimo, persialaissyntyinen Mumtaz Mahal, kuoli traagisesti synnyttäessään heidän 14. lastaan. Surun murtama Shah Jahan halusi rakennuttaa vaimolleen muistomerkin, joka tekisi oikeutta tämän kauneudelle.
Ikuisen rakkauden symbolin rakentaminen alkoi seuraavana vuonna. Työ kesti kaikkiaan 22 vuotta (1632–1653) ja siihen tarvittiin noin 20 000 miestä. Tuloksena oli moguli-arkkitehtuurin kirkkain helmi, jolla ei ole vertailukohtaa maailmassa.
Mogulien rakennustaiteessa yhdistyi persialaisia, turkkilaisia ja intialaisia elementtejä. Koska he olivat islaminuskoisia, muistuttaa myös Taj Mahalin mausoleumi ulkonäöltään moskeijaa, jossa on neljä minareettia ja kupoli. Rakennus on tehty valkoisesta marmorista ja koristeltu 28 muulla kivilaadulla, esimerkiksi jadella, jaspiksella ja safiireilla.
Ulkoapäin mausoleumi on keveän valkoinen, mutta sisältä tummempisävyinen ja koristeluista raskas. Astuminen valosta hämärään, elämästä kuolemaan, on riipaiseva kokemus. Onnekkaimmat saavat viivähtää hetken hautaholvissa sarkofagien luona ilman tönivää matkailijalaumaa – Taj Mahalissa käy vuosittain useita miljoonia ihmisiä.
Mausoleumi on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa jokainen yksityiskohta on harkittu. Alueelle saavutaan valtavasta portista, joka jo itsessään olisi näkemisen arvoinen. Pitkät vesialtaat on sijoitettu siten, että rakennukset heijastuvat niiden peilimäisestä pinnasta tietyistä kulmista katsottuina. Tämä yhdessä valtavien mittasuhteiden ja symmetrian kanssa luo vaikutelman taivaallista hipovasta täydellisyydestä.
Valitettavasti Shah Jahanin tragedia ei päättynyt hänen vaimonsa kuolemaan. Vain vähän Taj Mahalin valmistumisen jälkeen hän joutui oman poikansa Aurangzebin vangitsemaksi ja hänet teljettiin läheiseen Agran linnoitukseen näköetäisyydelle Taj Mahalista. Siellä hän lopulta kuoli vuonna 1666 katseltuaan vaimonsa mausoleumia kahdeksan vuoden ajan ikkunastaan.
Pientä lohtua Shah Jahanin tarinaan tuo se, että hänet haudattiin Mumtazin viereen. Myytin mukaan hän oli kuitenkin suunnitellut itselleen toisenlaista loppua. Tutkijat ovat löytäneet todisteita siitä, että Shah Jahan aikoi rakennuttaa Yamuna-joen rannalle Taj Mahalia vastapäätä vielä toisenkin hautamuistomerkin – itselleen. Päinvastoin kuin Mumtazin valkea leposija, olisi se tehty mustasta marmorista.
Nyt valkoinen Taj, joka sulkee sekä miehen että vaimon suojiinsa, seisoo ylväässä yksinäisyydessään joen rannalla. Voimme vain kuvitella miltä näyttäisi, jos sillä olisi pari.
