Author: Päivi Kaarina Laajanen

“Pikku-Curaçaolla” käydään yleensä hienon hiekkarannan vuoksi. Utelias vieras löytää saarelta kuitenkin jotain aivan muuta.

Kulttuuripoliisi on tuohtunut! Tämänkertaisen iskun kohteena ovat luksusvesiä hörppivät pröystäilijät ympäri maailmaa – ja yritykset, mukaanlukien suomalaiset, jotka käyttävät hyväkseen heidän vastuutonta asennettaan.

Mezet ovat itäisen Välimeren alueella nautittavia alkupaloja tai naposteluruokia. Varsinkin turkkilaiset mezet ovat saavuttaneet ansaittua suosiota maailmalla.

Palasin reilu viikko sitten Delhin liepeiltä. Olen ollut siellä monesti ennenkin, mutta tämänkertainen kotiinpaluu oli jostain syystä kaikkien aikojen hätkähdyttävin.

Kun ihminen meidän kulttuurissamme haudataan, on kuolema pitkälti loppuunkäsitelty juttu. Luiden esilleotto vuosien jälkeen ja kuolleiden kanssa seurustelu katsotaan hautarauhan rikkomiseksi. Niin ei yksinkertaisesti saa tehdä – se on omituista ja sairasta. Mutta, mutta. Matkastossa julkaistiin 26. lokakuuta artikkeli madagaskarilaisesta perinteestä, jossa vainajat otetaan 5–7 vuoden välein ulos hautakammioistaan. Käärinliinojen vaihdon jälkeen heidän kanssaan tanssitaan ja iloitaan. Juttu oli pieni, mutta herätti paljon ajatuksia. Monissa kulttuureissa kuolemaan suhtaudutaan mutkattomasti. Indonesiassa asuva toraja-kansa säilyttää vainajaa kotona yleensä vuosia, kunnes rahat mahtaviin hautajaisjuhliin on saatu kerättyä. Henkilön katsotaan olevan hautaukseen saakka vain sairaana, vaikka hän meidän näkökulmastamme on jo ajat sitten poistunut…

Famadihana on madagaskarilainen perinne, jossa esi-isät noudetaan haudoistaan juhlimaan elossa olevien suvun jäsenten kanssa.

Mikä mahtaa olla maailman ihmeellisin asuinpaikka? Turkilla on esittää muutama varteenotettava vaihtoehto: haltijapiippu ja maanalainen kaupunki.

Montako ihmistä tarvitaan päättämään, mitä maita me suomalaiset eniten inhoamme?

Elämän upeita hetkiä: liukua suuren kuumailmapallojen joukon mukana pehmeästi taivaalla aamuauringon noustessa, alapuolella ainutlaatuisen erikoinen maisema.

Kerran Intiassa mies muisti kuollutta vaimoaan tavalla, joka kauneudessaan koskettaa yhä miljoonien sydämiä. Taj Mahal on näky, joka ei unohdu.

Tiedätkö, millaisia japanilaiset todella ovat? Liisa Karvisen kirja Riisiä tiskin alta kurkistaa perinteisen turistikuvaston taakse.

Raikas ja viilentävä raita sopii tulisen ruuan kaveriksi tai dippikastikkeeksi.

Kun suomalainen löytää saunan ja altaan, hän saunoo ja ui. Vaikka sitten Delhissä, keskellä tyylikästä juhlaa, johon häntä ei ole kutsuttu.

Hindujen kevään juhla holi räjähtää kaikissa sateenkaaren väreissä – ja antaa kenelle tahansa luvan ohikulkijoiden sotkemiseen.

Bangkokissa pääsee yllätykselliselle ostostourneelle hyppäämällä väärään kyytiin.

Kun me laskemme pulkkamäkeä, on moni muu maailman maa elämäniloisen karnevaalijuhlan pyörteissä. Eläköön Mardi Gras!

Japanilaiset selviävät talvesta makoilemalla kotatsun suojissa. Maanmainio keksintö pitää lämpimänä ja yhdistää perheitä.

Muotilehti Vogue piti huolen siitä, ettei muilla kuin muslimeilla ole enää asiaa yhteen Afrikan mahtavimmista maamerkeistä.

Sehän tiedetään, että japanilaiset ovat ahkeria ja tehokkaita, mutta miten he sen oikein tekevät? Yksi syy voi olla Daruma – pyöreä pikku-ukko.

Toiset käyvät Intian-matkallaan palatseissa, toiset rannoilla – mutta on ainakin yksi paikka, jossa jokainen matkailija käy. Tässä jutussa Matkasto paljastaa, millaisia ovat tyypilliset intialaiset vessat!